Sääntelyn purkaminen ei pelasta Eurooppaa

Euroopan unionin lähivuosien näkymät tarkentuvat pian, kun uusi komissio nimitetään tehtäväänsä ja hyväksyy ohjelmansa. Julkisessa keskustelussa uuden kauden painopisteistä korostuu vahvasti huoli Euroopan kilpailukyvystä ja sen ratkaisuksi esitetty vaatimus sääntelyn vähentämisestä. Tämä näkökulma sai vastakaikua myös EU-maiden johtajilta, joiden toissaviikolla hyväksymässä Budapestin julistuksessa puhutaan peräti sääntelyä keventävästä yksinkertaistamisvallankumouksesta.

Tavallisten eurooppalaisten mieliä painavat kuitenkin toisenlaiset huolet. Tuoreen eurobarometrin mukaan äänestäjiin kesäkuun eurovaalien alla vahvimmin vaikuttanut teema oli elinkustannukset. Tärkeinä ihmiset pitivät myös talouden ja turvallisuuden sekä demokratian ja oikeusvaltion kysymyksiä.

Ihmiset odottavat siis EU:lta turvaa ja tukea toimeentulolleen ja oikeuksilleen. Tätä EU on myös tuonut. Erityisesti työelämän asioissa EU:lla on vahva toimivalta torjua jäsenmaiden välistä haitallista, työntekijöiden asemaa heikentävää kilpailua. Samalla unioni edistää neuvotteluihin ja sopimiseen perustuvaa työmarkkinamallia, joka Brysselissä nähdään keskeisenä osana eurooppalaista yhteiskuntamallia.

Ihmiset odottavat siis EU:lta turvaa ja tukea toimeentulolleen ja oikeuksilleen. Tätä EU on myös tuonut.

Puheenjohtaja Ursula von der Leyenin ensimmäisen, nyt väistymässä olevan komission tärkeimpiin saavutuksiin kuului direktiivi riittävistä vähimmäispalkoista. Komission yleisen linjan mukaisesti direktiivi pyrkii turvaamaan työntekijöiden riittävän palkkatason ennen muuta työehtosopimusten kautta. Jäsenmailta direktiivi vaatii toimia työehtosopimusten kattavuuden lisäämiseksi. Suomessa suunta on Orpon hallituksen aikana ollut kuitenkin päinvastainen.

Von der Leyenin ensimmäisellä kaudella hyväksyttiin myös muita ajankohtaisia työelämän säännöksiä. Alustatyödirektiivi torjuu alustatyössä tyypillistä, keinotekoiseen yrittäjäasemaan perustuvaa työntekijän oikeuksien kiertoa. Palkka-avoimuusdirektiivi lisää palkkauksen läpinäkyvyyttä ja helpottaa palkkasyrjinnän torjumista. Työsuojelusäännösten uudistukset puolestaan tehostavat muun muassa työntekijöiden suojelua syöpävaarallisilta aineilta.

Uuden komission on tärkeä jatkaa edeltäjänsä työtä työelämän vähimmäissääntöjen kehittämisessä. Olemassa oleva lainsäädäntö ei ole pysynyt perässä esimerkiksi etätyön kehityksessä, työn lisääntyvässä läikkymisessä vapaa-ajalle tai tekoälyn työelämävaikutusten kasvussa. Työntekijöitä ei edelleenkään suojella työn henkiseltä kuormitukselta, vaikka tarve on tutkimusten perusteella hälyttävä. Hämäristä alihankintaketjuista paljastuu edelleen jatkuvia lakien ja työehtosopimusten rikkomuksia, joissa usein on kyse ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä. Uudet EU-tason lakialoitteet ovat tarpeen.

EU:n toimia tarvitaan myös siinä suuressa muutoksessa, mitä välttämätön siirtymä hiilineutraaliin talouteen työelämässä merkitsee. Muutoksen onnistumiselle on olennaista, että työntekijöiden osaamisesta, toimeentulosta ja vaikutusmahdollisuuksista huolehditaan entistä paremmin. Tällaisen oikeudenmukaisen siirtymän varmistamisessa tärkeässä roolissa on EU:n sääntely ja osin myös EU-rahoitus, jota von der Leyen on tähän tarkoitukseen luvannut uudelle kaudelle merkittävästi lisää. Samalla hän on luvannut komission tekevän EU:n ilmastotoimien kehittämisessä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

EU:n toimia tarvitaan myös siinä suuressa muutoksessa, mitä välttämätön siirtymä hiilineutraaliin talouteen työelämässä merkitsee.

Varsinkin suomalaisessa Eurooppa-keskustelussa ihmisten toimeentuloon ja oikeuksiin liittyvät asiat jäävät helposti sääntelystä varoittavan puheen jalkoihin. Brysselissä asiat nähdään onneksi yleensä tasapainoisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Edellä mainitsemani kysymykset nähdään siellä laajasti paitsi ihmisille tärkeinä, itsessään arvokkaina hyvinvointikysymyksinä, myös Euroopan kilpailukyvyn osatekijöinä.

Kuten Euroopan keskuspankin entinen johtaja Mario Draghi komissiolle laatimassaan raportissa korostaa, Euroopan kilpailukyvyn ongelma ei ole palkkatasossa tai hyvinvointivaltiossa. Eurooppalainen yhteiskuntamalli on päinvastoin mahdollistava tekijä siinä uudistumisessa, jota Eurooppa kovenevassa kansainvälisessä ympäristössä tarvitsee. Tätä mallia Euroopan on vahvistettava samalla, kun se investoi massiivisesti – ja mieluiten yhdessä – teollisuutensa tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

Sääntelyn purku ei Eurooppaa pelasta. Ihmisten oikeudet, hyvinvointi ja osaaminen sen sijaan kuuluvat EU-politiikan ytimeen.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Maaseudun Tulevaisuudessa 18.11.2024.