Sääntely on kasvulle paperitiikeri

Sääntely ja byrokratia ovat mediaseksikkäämpi aihe kuin ehkä koskaan aiemmin. Elinkeinoelämä on jaksanut pauhata sääntelyn purkamisesta ja huutoon on vastattu. Hallitusohjelmassa luvataan poistaa sääntelyä ja byrokratiaa, minkä lisäksi Euroopan komissio on ilmoittanut leikkaavansa sääntelyä vähintään 25 prosenttia ja pk-yrityksiltä jopa 35 prosenttia.

Politiikan johtotähdeksi on tullut mantra, että sääntely on pahasta ja sen poistaminen hyvästä. Näin kuulemma saadaan talouskasvua ja hyviä asioita aikaan. Mutta onko tälle todella näyttöä?

Tarkastellaan asiaa aluksi tilastojen valossa. Maailmanpankki laatii säännöllisesti Ease of Doing Business -rankingiä, jossa Suomen sijoitus on globaalissa vertailussa 20/190. Sijoitus parhaan 10 % valioluokassa ei kuulosta kovin huonolta.

Myöskin OECD:n kulutustuotteiden markkinoiden regulaation vertailussa Suomen sijoitus on hyvä. Järjestön maista Suomi sijoittuu sijalla 8. asettuen Norjan (7.) ja Tanskan (9.) väliin. Sääntely on Suomessa selvästi OECD-maiden keskiarvoa kevyempää eli tämäkään tilasto ei tue tarinaa sääntelyn kohtuuttomuudesta.

Entä mitä tutkimus sanoo sääntelyn vaikutuksista? Äskettäin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi tiedotteen, jonka mukaan ”raskas sääntely ja hallinnolliset velvoitteet ovat esteitä suomalaisten yritysten kasvulle”. Tutkimuksessa kuitenkin kerrotaan, että tuloksista ”ei myöskään pysty päättelemään sitä, onko yritysten kasvu tosiasiassa estynyt yritysten kyselyvastausten mukaisesti”. Myös johtopäätöksissä todetaan, ettei sääntelyn purkaminen ole patenttiratkaisu ongelmiin, koska se voi johtaa markkinahäiriöihin, epävakauden kasvuun ja yhteiskunnallisesti huonoihin tuloksiin.

Myös tuottavuuslautakunnan raportti ja kotimainen katsausartikkeli maalaavat sääntelystä erilaista kuvaa, kuin mitä julkisesta keskustelusta voisi olettaa. Sääntelyn kasvuvaikutukset eivät riipu niinkään “hallinnollisesta taakasta”, vaikka ennustettava ja selkeä toimintaympäristö ovat plussaa. Sääntelyn vaikutus kasvuun tulee kuitenkin muualta. Esimerkiksi opiskelupaikkoihin, patentteihin, markkinakilpailuun ja ulkoisvaikutuksiin liittyvä sääntely on talouskasvun kannalta olennaista.

Lisäksi edellisissä julkaisuissa tuodaan esiin, että välillä talouskasvun tai muiden intressien edistämiselle olisi hyödyllistä ennemmin kiristää kuin purkaa sääntelyä. Esimerkiksi kuluttaja- ja kilpailupolitiikan saralla Suomessa olisi oikeastaan tarve tiukemmalle sääntelylle ja viranomaisten toimivaltuuksien lisäämiselle. Pienenä ja syrjäisenä maana Suomella on korostunut riski markkinoiden epäterveelle keskittymiselle.

Sääntelyyn voi liittyä muitakin kasvulle edullisia puolia. Sääntely voi tukea uusien markkinoiden syntyä esimerkiksi aloilla, joita vaivaa muna–kana-ongelma ja verkostovaikutukset ovat potentiaalisesti suuria. Lisäksi yhteinen eurooppalainen sääntely tasaa markkinoita niin, että EU-maat kilpailevat sisämarkkinoilla reilusti. Anu Bradford on myös kuvannut kirjassaan, miten EU:n ohjaus voi yhdenmukaistaa sääntelyä jopa yli EU:n rajojen. Kun EU:n ulkopuoliset maat noudattavat vapaaehtoisesti EU:n sääntelyä, kansainvälinen kauppa on helpompaa ja markkinoiden tosiasiallinen koko kasvaa.

Vaikka sääntely voi kasvuun hieman vaikuttaa, sääntelyä ei pidä ylikorostaa. Talouskasvun tärkein lähde on tuottavuuskasvu, minkä edistämiseksi Suomen johtavat tuottavuustutkijat ovat ottaneet viime aikoina kantaa. Mika Malirannan uudessa kirjassa ja Matti Pohjolan tuoreessa raportissa ei juuri edes mainita sääntelyn vaikutuksia. Sääntelyn kasvuvaikutukset vaikuttavat niin pieniltä, ettei niitä ole juuri tarpeen edes huomioida. Suomen niukka kasvu ei ole ollut sääntelystä kiinni.

Kaikesta huolimatta osa elinkeinoelämän edustajista valvoo sääntelyä lähes viivoittimien kanssa. Tällaiselle mustavalkoiselle sääntelyn vastustamiselle on hyvin epäselvät perusteet. Viivoittimesta puheenollen, eräässä tutkimuksessa jopa havaittiin pitkien sääntelykokonaisuuksien edistävän talouskasvua.

Herää kysymys, onko sääntelyn purkaminen todella kaikkien yritystenkään etu? Viime päivinä julkisuuteen on tullut myös yritysten itsensä tekemiä vetoomuksia sen puolesta, että EU ei ryhtyisi tunkemaan sääntelyään paperisilppuriin. Ymmärrän hyvin näiden yritysten tuskaa: yritysvastuuseen liittyvien säädösten vesittäminen antaisi kilpailuetua vastuullisilta yrityksiltä vastuuttomille. Lisäksi tilanne heikentää vastuullisten yritysten oikeusvarmuutta.

Olen useissa keskusteluissa kuullut, ettei sääntelyn keventämisellä olisi oikeasti vaikutuksia. Vaikka poistamme raportointivelvoitteita, säädösten ydin kyllä säilyy eli yrityksillä on yhä velvollisuus toimia lainsäädännön mukaisesti. Todellisuudessa myös eri säädösten soveltamisalaa rajataan eli kyse ei ole vain raportointivelvoitteiden keventämisestä.

Lisäksi raportointivelvoitteiden poistaminen syö edellytyksiä sääntöjen valvomiselle ja laittoman toiminnan sanktioimiselle. Toimivatko yritykset omaehtoisesti vastuullisesti myös tilanteessa, jossa valvonta vähenee? Osa varmasti toimii, mutta en ole niin sinisilmäinen, että uskoisin kaikkien toimivan. Ylipäätään esimerkiksi yritysvastuulainsäädäntöä alkujaankin tarvittiin juuri siksi, että vapaaehtoisuuteen luottaminen ei ole tuottanut riittävää tulosta.

Lopuksi on syytä todeta, etten itsekään ole rakastunut sääntelyyn. Sääntely voi olla kasvulle joko hyvää tai huonoa, ja jokaista sääntelyä on syytä arvioida erikseen. Jos jokin sääntely muodostaa hölmöjä kannustimia tai ei jostain syystä tuota haluttua tulosta, silloin sääntelyä pitääkin korjata. Kuitenkin kategorinen ja pakkomielteinen sääntelyn karsimiseen sitoutuminen on kaukana järkevästä lähestymistavasta. Lapsi on menossa pesuveden mukana.

Minua häiritsee myös se, että sääntelyn karsiminen on tapahtumassa voimakkaasti yritysten ehdoilla eli pro business -lähtöisesti. Tällöin on suuri riski, että sääntelyn karsiminen tuottaisi enemmän haittaa kuin hyötyä talouskasvulle. Lisäksi lopputulos voi olla yhteiskunnallisesti hyvin huono. Esimerkiksi työntekijöiden ja kuluttajien tarpeet sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteet uhkaavat jäädä jalkoihin sääntelyn purkamisen kiimassa.