Rikkoiko hallitus talouspolitiikan kölin?
"Hallituksen päätökset heikentävät automaattisten vakauttajien toimintaa. Tulevaisuuden taantumissa kurjuus voi olla entistä kurjempaa. "
Tatu Knuutila, Ekonomisti
Orpon-Purran hallitus on ottanut hampaisiinsa sosiaaliturvan, jota retuutetaan monella eri tavalla. Leikkaukset jatkuvat taas syyskuussa, kun työttömyysturvaa porrastetaan ja leikataan.
Sosiaaliturvan tehtävä on tietysti turvata kansalaisten arkea, mutta sillä on myös yhteys talouspolitiikkaan ja talouden suhdanteiden tasaamiseen. Myös tämä on tärkeää niin ihmisten kuin yritysten näkökulmasta. Suhdanteiden tasaaminen tarjoaa vakautta, ennakoitavuutta ja turvaa talouden ilmakuopilta.
Sanotaan, että oikeistopuolueet leikkaavat aina laskusuhdanteessa ja vasemmistopuolueet elvyttävät aina noususuhdanteessa. Väitteessä kaikuu oikeiston ja vasemmiston erilainen suhde julkiseen sektoriin.
Oikeasuhtainen ja pragmaattinen talouspolitiikka voi jäädä erilaisten ideologioiden jalkoihin. Vika ei kuitenkaan ole vain politiikassa. Suhdanteen ja siihen sopivan talouspolitiikan arviointi on todella vaikeaa. Jopa nykyhetki on vaikea hahmottaa, koska taloustilastoja julkaistaan viiveellä ja ne katsovat menneisyyteen. Vielä vaikeampaa on ennustaa tarkasti, miltä talouden ”sää” näyttää huomenna.
Hallituksen päätökset heikentävät automaattisten vakauttajien toimintaa. Tulevaisuuden taantumissa kurjuus voi olla entistä kurjempaa.
Vaikka taitava talouspolitiikka voi kuulostaa paradoksilta, ei tilanne ole toivoton. Hyvinvointiyhteiskuntaamme on sisäänrakennettu automaattisia vakauttajia. Ne tasaavat suhdanteita oikea-aikaisesti ja ilman poliittisia päätöksiä. Vakauttajat toimivat tulonsiirtojen ja verotuksen kautta. Hyvinä aikoina työllisyys on korkeaa ja tulot kasvavat. Tällöin työttömyysturvamenot laskevat ja tuloverotus kiristyy progressiivisen luonteensa vuoksi. Puolestaan huonoina aikoina käy päinvastoin eli julkisen sektorin menot kasvavat ja verotus kevenee.
Esimerkiksi OECD on todennut automaattisten vakauttajien toimivan hyvin. Heidän analyysissään tarkastellaan valtion budjettitasapainon (eli julkisten menojen) ”joustoa” eli muutosta, kun tuotantokuilu (eli suhdannetilanne) muuttuu. Suomessa tämä jousto arvioitiin noin 0,5 prosentin suuruiseksi: Jos tuotantokuilu muuttuu prosentin, automaattiset vakauttajat muuttavat budjettitasapainoa puoli prosenttia.
Vaikutuksia kansalaisiin on helpompi hahmottaa edellisen esimerkin kautta: miten työllisyys muuttuisi, jos tuotantokuilu muuttuisi prosentin? Mukaillen OECD:n joustoa ja valtiovarainministeriön laskelmaa, automaattiset vakauttajat pelastaisivat noin 3 000–15 000 työpaikkaa esimerkin taantumassa. Työttömyysasteessa muutos vastaisi noin 0,1–0,5 prosenttiyksikköä. Erityisesti syvemmissä taantumissa vaikutus voi olla paljon suurempikin, eikä arvio huomioi sosiaaliturvasta saatavaa hyvinvointia.
Hallituksen päätökset heikentävät automaattisten vakauttajien toimintaa. Tulevaisuuden taantumissa kurjuus voi olla entistä kurjempaa.
Orpon-Purran hallitus karsii sosiaali- ja työttömyysturvaa paljon. SAK:ssa on arvioitu, että leikkaukset romuttavat ansiosidonnaisen työttömyysturvajärjestelmän, erityisesti pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta. Lisäksi hallitus pienentää hieman verotuksen progressiota. Hallituksen päätökset heikentävät automaattisten vakauttajien toimintaa. Tulevaisuuden taantumissa kurjuus voi olla entistä kurjempaa.
Toisaalta hallituksen suulla voisi todeta, että julkista taloutta pitäisi sopeuttaakin ja automaattisilla vakauttajilla on yhteys myös muihin talouspolitiikan tavoitteisiin. Verotuksella ja sosiaaliturvalla on yhteys esimerkiksi työnteon kannusteisiin ja sitä kautta talouskasvuun. Tämän vuoksi verotuksen ja sosiaaliturvan uudistuksia pitäisi tehdä kokonaisuutena, jossa kaikki näkökulmat huomioidaan. Valittu yksioikoinen leikkauslinja ei kuitenkaan ole tämän periaatteen mukainen. Julkistaloutta voi sopeuttaa muillakin tavoilla, kuin käymällä pienituloisten lompakolla.
Eräässä toisessa OECD:n raportissa on esitetty arvioita, miten automaattisten vakauttajien toimintaa voisi parantaa. Progressiivisen verotuksen ja työnteon kannusteiden yhteensovittamisen lisäksi raportissa esitetään, että sosiaaliturvan saatavuus ja taso riippuisi suhdanne- ja työllisyystilanteesta.
Huonoina aikoina turvan kesto olisi pidempi, jotta vältytään lyömästä lyötyjä. Laskusuhdanteissa työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla kaikille. Lisäksi raportissa ehdotetaan kertakorvauksien käyttöä ja yrityksille kohdistuvia tukia. Tällaisista johtolangoista voisi rakentaa inhimillisempiä ja tarkoituksenmukaisempia uudistuksia, kuin mitä Orpon-Purran hallitus kiirehtii voimaan.