Puhutaan palkasta
Palkasta puhuminen on tabu. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla. Puhumattomuus – ja avoimuuden puute – mahdollistavat nimittäin työpaikoilla tapahtuvan palkkasyrjinnän ja perusteettomat palkkaerot.
Sukupuoleen perustuva palkkasyrjintä on kielletty tasa-arvolaissa. Tasa-arvolain mukaan syrjintää on palkkaehtojen soveltaminen siten, että ”työntekijä tai työntekijät joutuvat sukupuolen perusteella epäedullisempaan asemaan kuin yksi tai useampi muu työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä oleva työntekijä”, ellei menettelylle ole olemassa hyväksyttävää syytä.
Käytännössä palkkasyrjintätilanne voi olla seuraavanlainen:
- Saman työnantajan palveluksessa on aloittanut samaan aikaan eri sukupuolta olevat henkilöt A ja B. He tekevät samaa työtä.
- A:n kuukausipalkka on 2000 euroa.
- B:n kuukausipalkka on 2500 euroa.
- Työnantaja ei ole esittänyt minkäänlaista hyväksyttävää syytä 500 euron palkkaerolle.
- Tilanteessa työnantaja on syrjinyt A:ta tasa-arvolain vastaisesti. A:lla on oikeus vaatia työantajaa maksamaan hänelle tasa-arvolain mukaista hyvitystä syrjinnästä.
Palkkasyrjintätilanteen kuvaileminen on helppoa. Myös palkkasyrjintää koskeva lainsäädäntö itsessään on kohtalaisen selkeää etenkin silloin, kun on kyse samasta työstä.
Palkkasyrjinnän ongelmat liittyvät tiedonsaantiin ja palkkojen huonoon läpinäkyvyyteen. Monet syrjintätilanteet jäävät nykyisin selvittämättä tiedon puutteen vuoksi.
Palkkojen huono läpinäkyvyys mahdollistaa yllä esitetyn syrjintätilanteen olemassaolon ja jatkumisen. Käytännössä henkilö A ei voi tietää tulleensa syrjityksi, jos hän ei saa tietoonsa henkilön B:n palkkaa, koska palkkasyrjinnän toteamiseen tarvitaan verrokkihenkilö. Palkkasyrjinnän arviointi edellyttää yleensä syrjintää epäilevän palkan vertaamista toista sukupuolta edustavan työntekijän palkkaan. Tämä on mahdotonta, jos palkoista ei saa avoimesti tietoa työpaikoilla.
Valitettavan usein palkkasyrjintätilanteiden selvittäminen perustuu sattumaan. Näin ei pitäisi olla.
Tilanteen korjaaminen vaatii lainsäädännön muuttamista. Perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän poistamiseksi pitäisi lisätä palkka-avoimuutta siten, että palkat olisivat työpaikoilla läpinäkyviä. Työpaikkojen sisäinen palkka-avoimuus edistäisi tasa-arvoista, oikeudenmukaista ja perusteltua palkkausta.
Tasa-arvoinen palkkaus on perus- ja ihmisoikeus. Palkkaepätasa-arvo on yksi sitkeimmistä tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Naisten ja miesten palkkaero on jo useamman vuoden ajan ollut noin 16 prosenttia. Tältä osin Suomen sijoitus on heikko eurooppalaisessakin vertailussa.
Palkkaerojen taustalla on useita syitä. Eroihin vaikuttavat muun muassa toimialojen eriytyminen sukupuolen mukaan eli segregaatio sekä naisvaltaisten alojen aliarvostus. Tämän lisäksi on myös selittämätöntä palkkaeroa. Tällä tarkoitetaan palkkaeroa saman ikäluokan naisten ja miesten välillä, vaikka heillä on sama koulutustausta ja he toimivat samoilla toimialoilla ja tehtävissä. Nimenomaan selittämättömään palkkaeroon voidaan vaikuttaa nykyistä paremmalla palkka-avoimuudella.
Petteri Orpon hallitusohjelmassa todetaan, että hallitus edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä haluaa kitkeä kaikenlaisen syrjinnän työelämästä. Käytännössä perusteettomien palkkaerojen ja palkkasyrjinnän kitkeminen sekä selittämättömän palkkaeron pienentäminen edellyttää palkka-avoimuuden lisäämistä työpaikoilla.
Hallitusohjelmassa todetaan myös, että hallitus edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti. Tämä ei ole kuitenkaan yksin läheskään riittävä keino perusteettomien palkkaerojen tai palkkasyrjinnän kitkemiseksi tai selittämättömän palkkaeron pienentämiseksi.
Viimeksi mainitussa hallitusohjelman kirjauksessa ei ole kyse varsinaisesta erillisestä tasa-arvon edistämistoimesta – se on lähinnä toteamus siitä, että hallitus aikoo täyttää Euroopan unioniin liittyvät velvoitteensa vähimmäistasolla. Direktiivien toimeenpano on kaikille EU:n jäsenvaltiolle pakollista.
Jos hallitus haluaa tosiasiallisesti edistää työelämän tasa-arvoa ja kitkeä syrjintää, minimi ei riitä. Hallituksen pitäisikin nostaa rimaa työelämän tasa-arvon edistämiseksi ja syrjinnän kitkemiseksi. Yksilön oikeusturvan kannalta riman nosto tarkoittaisi kansallista palkka-avoimuuden lisäämistä lainsäädännön keinoin.
