Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon tuplavoltti

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho piti perussuomalaisten puoluevaltuustossa puheen, jossa hän toi esille näkemyksiään Suomen taloudesta, työllisyydestä ja työmarkkinoista. 

Halla-aho totesi, että Suomen työllisyysastetta ei saada korjattua niin kauan, kun ay-liike vastustaa työttömyysturvan ja irtisanomissuojan heikennyksiä, paikallisen sopimisen lisäämistä, työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista ja lakko-oikeuden rajoittamista. Työnantajapuolelta taas puuttuu Halla-ahon mukaan ymmärrys siitä, että myös työntekijöiden neuvotteluasema on turvattava jollakin tavalla.

Ratkaisuksi Halla-aho esitti työperäisen maahanmuuton rajoittamista. Hänen mukaansa ulkomailta Suomeen tuleva työvoima vääristää työmarkkinoita, sillä työperäiset maahanmuuttajat suostuvat Halla-ahon mukaan suomalaisia heikompiin työehtoihin ja palkkaan.

Nykyistä joustavampi työmarkkinamalli on mahdollinen, jos samaan aikaan suomalaisen työntekijän asema turvataan työvoiman tuonnilta ja taataan terve tasapaino työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä, Halla-aho sanoi puheessaan.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että Halla-aho tarjosi pitkän listan heikennyksiä työntekijöiden toimeentuloon ja oikeuksiin ja tarjosi mikroskooppisen kompensaation massiivisista heikennyksistä. Otettaisiin kauhalla ja annettaisiin pipetillä takaisin. Tähän asti perussuomalaiset ovat, ainakin pistemäisesti, olleet puolustamassa yleissitovia työehtosopimuksia, ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja työttömyysturvan lisäpäiviä. Nämä ovat vaikuttaneet enemmän taktisilta kannatuskosiskeluilta kuin uskottavalta työntekijöiden puolustamiselta.

Perussuomalaiset ay-aktiivit, Peruspuurtajat, vaativat maaliskuussa ay-liikettä puolustamaan valtakunnallisia yleissitovia työehtosopimuksia viime kädessä yleislakolla. Työantajien irtiottoa valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta ei siis katsottu hyvällä. Miten sitten suhtaudutaan puheenjohtajan työelämälinjauksiin, jotka myötäilevät pitkälti työnantajien vaatimuksia, unohtaen keskeiset ay-liikkeen tavoitteet. Kentän ääni ei ole tainnut puheenjohtajalle asti kuulua, tai ei se ainakaan ole vaikuttanut.  

Jussi Halla-aho äänesti työntekijöiden hyväksikäyttöä estävän lähetettyjen työntekijöiden direktiivin tiukentamista vastaan Euroopan parlamentissa vuonna 2018. Hän siis halusi, ettei varsinaisessa työntekomaassa tarvitsisi noudattaa maan ja toimialan työehtosopimusta kokonaisuudessaan. Tätä taustaa vasten Halla-ahon hyökkäys yleissitovuutta vastaan on aivan linjassa, mutta se on täysin vastoin hänen ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön estämistä esittämään linjaansa.

Iso osa Suomessa olevasta ulkomaisesta työvoimasta on niin sanottuja lähetettyjä työntekijöitä, joita koskee EU:n vapaan liikkuvuuden periaate. On äärimmäisen tärkeää, että heihin sovelletaan Suomen työehtosopimuksia pilkulleen, kaikilta osin. Mutta tätä siis Jussi Halla-aho ei halunnut. 

Työvoiman tulo EU:n ulkopuolisista ns. kolmansista maista pitää olla hallittua ja siksi SAK kannattaa työvoiman saatavuusharkintaa, tiukempaa ja tehokkaampaa viranomaisvalvontaa ja -toimintaa, ammattiliittojen kanneoikeutta ja alipalkkauksen kriminalisointia. 

Työehtosopimusten kattavuutta ja sitovuutta on parannettava, jotta ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö vähenee. Pitää siis toimia juuri päinvastoin kuin Jussi Halla-aho maalailee, jotta suomalaisen työntekijän asema paranee ja työehdot voidaan turvata.

Timo Soinin puheenjohtajuuskaudella perussuomalaiset olivat työväenpuolue ilman sosialismia, Halla-ahon johtama puolue on kova oikeistopuolue, jossa työväki on syrjässä. Oliko puhe puoluevaltuustossa kosiolaulu oikeistohallitukselle vai houkuttelupuhe nykymenoon pettyneille duunariäänestäjille? Tai oliko kyseessä sittenkin molemmat, yritys tuplavoltilla seuraavaan hallitukseen?

Oppineena populistina Jussi Halla-aho on varmasti lukenut politiikan tutkija Zhen Im’in väitöskirjan, jossa hän tutki uhatuilla aloilla työskentelevien eurooppalaisten poliittisia näkemyksiä: mitä puolueita he äänestävät ja millaista sosiaalipolitiikkaa he toivovat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että uhattujen alojen työntekijät ovat huolissaan oman asemansa laskusta ja pitävät sosiaaliturvaa niukkana resurssina, jonka jakamisessa kilpailun hillitsemiseksi tulisi soveltaa tiukkoja etuuksien myöntämisen ehtoja.  

Työntekijät, joilta automaatio uhkaa viedä työt, äänestävät radikaaleja oikeistopuolueita kuten perussuomalaisia. Ja uhkakuvaa voi rakentaa niin automaatiosta kuin maahanmuutostakin. Se onkin perussuomalaisille tuttua.

Pureeko työehtojen ja sosiaaliturvan heikentämisen ja työperäisen maahanmuuton kiristämisen keitos suomalaiseen duunariin? Onko identiteettipolitiikan kutsu kovempi kuin omien oikeuksien turvaaminen ja toimeentulon varmistaminen? En tähän usko. Sen verran vahvasti suomalaiset luottavat ammattiyhdistysliikkeeseen, haluavat säilyttää yleissitovat työehtosopimukset ja arvostavat hyvää työttömyysturvaa.

Mutta ay-liikkeessä on pantava Jussi Halla-ahon tuplavoltti merkille. Ja pidettävä huoli suomalaisen työntekijän turvasta niin työelämässä kuin työttömyyden hetkellä. Taka-askelia on vältettävä, vaikka työnantajat ja poliittinen oikeisto kuinka vyöryttävät heikennysten välttämättömyyttä ja autuutta. 

Kun äänestät perussuomalaisia, niin saat mitä tilaat. Suomalainen duunari tuskin tilaa työehtosopimusten romuttamista, lakko-oikeuden rajoittamista ja työttömyysturvan leikkaamista.  Ja kuulemma äänestämällä perussuomalaisia saat Suomen takaisin – takaisin isäntävallan aikaan. Taitaa sittenkin olla aika viedä Suomi tulevaisuuteen, ei menneisyyteen.