Pohjoismaiset ay-ekonomistit: Pohjoismainen hyvinvointivaltio on osoittanut voimansa koronakriisissä
Pohjoismaat ovat vauraita ja kuuluvat myös niiden maiden joukkoon, joissa tuloerot ovat maailman pienimpiä. Tilanne oli tämä vuosina 2000 ja 2010 ja on sama edelleen vuonna 2020 covid-19-tilanteesta huolimatta. Kyseessä on siis vuosia vallinnut tilanne.
Silti talousliberaalit usein argumentoivat, että taloutta painaa alas Pohjoismaiden suhteellisen raskas verotaakka, minkä vuoksi maan saamiseksi ulos kriisistä tarvitaan rakenteellisia verotoimenpiteitä. Usein myös kuullaan toiveita henkilöverotuksen ja pääomatulojen verotuksen laskemisesta, julkisen alan työntekijöiden määrän pienentämisestä, julkisen sektorin kaventamisesta ja sosiaaliturvan alentamisesta. Mutta mitä nämä tarkoittaisivat käytännössä?
Klassisten talousteorioiden mukaan Pohjoismaat olisivat paljon vauraampia, jos me noudattaisimme talousliberaalia politiikkaa. Siksi Pohjoismaat näyttäytyvät todellisena paradoksina, jos niitä tarkastellaan klassisten teorioiden kautta. Miten Pohjoismaat voivat olla alue, jossa tulotaso on hyvä, työllisyysaste korkea, julkinen sektori laaja, toimeentulo turvattu ja yritykset yleisesti ottaen pärjäävät hyvin kansainvälisillä markkinoilla? Tämän ei pitäisi olla mahdollista.
Tilanne kuitenkin näyttää olevan juuri tämä, ja se johtuu kolmesta seikasta. Ensiksikin klassiset talousteoriat pohjautuvat sille oletukselle, että markkinat selviytyvät hyvin ilman julkisen sektorin puuttumista niihin. Julkisen sektorin puuttuminen on siis kaiken pahan alku ja juuri. Toiseksi kriitikot näkevät julkisen sektorin yksinomaan passiivisena toimijana, joka vain vaikuttaa tulonjakoon ja vääristää taloutta veronkannon kautta. Kolmanneksi kuvitellaan, että ihmiset eivät halua tehdä työtä, vaan mieluummin elää sosiaaliturvalla.
Mutta kuten voimme todeta, arki on paljon mutkikkaampaa kuin mitä yksinkertaiset olettamukset antavat ymmärtää. Harva asia on mustavalkoinen. Siksi klassisiin talousteorioihin pohjautuvat päättelyt eivät päde todellisessa maailmassa. Mietitään vaikkapa, miten tärkeä merkitys koulutuksella, päivähoidolla, terveyden- ja vanhustenhuollolla sekä muilla julkisilla palveluilla on talouskasvun ja tuottavaan työelämään osallistumisen kannalta.
Samalla tavalla koronakriisi on osoittanut, että sosiaaliturvajärjestelmä ja veroilla rahoitettu julkinen sektori turvaavat myös yksityisen sektorin toimintaa silloinkin, kun ollaan kaukana normaalista arjesta. Kokonaiskysynnän ylläpitämisen ohella laaja julkinen sektori tasaa kriisien haittavaikutuksia ihmisten kesken.
Se, että olemme vuosikymmeniä kuuluneet vauraimpiin ja tasavertaisimpiin yhteiskuntiin, johtuu pitkälti pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta: vahvoista ja toimivista työmarkkinoista, julkisesta sektorista, jonka ytimessä on kaikkien kansalaisten vapaasti saatavilla olevat, yhtenäiset ja korkeatasoiset hyvinvointipalvelut sekä makrotalouspolitiikasta, jonka tavoitteena on varmistaa täystyöllisyys. Toisin sanoen yhteiskuntaa kannattelee solidaarisuus.
Tehkäämme siis tästä perustasta vahvempi, mikä on myös yksi tie ulos koronakriisistä.
Henný Hinz (ASI, Islanti), Ilkka Kaukoranta (SAK, Suomi), Ola Pettersson (LO, Ruotsi), Roger Bjørnstad (LO, Norja) ja Allan Lyngsø Madsen (FH, Tanska). Kirjoittajat ovat pohjoismaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen pääekonomisteja.
Kirjoitus on julkaistu Demokraatti-lehdessä 1.10.
