Pitää tehdä jotain – ja tämä on jotain
"Taloustieteen näkökulmasta ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, että jotain tarvitsisi tehdä. Suomi on kohdannut poikkeuksellisia shokkeja, joissa on menetetty hyväpalkkaisia työpaikkoja ja kannattavaa liiketoimintaa. Tällaisista rakennemuutoksista toipuminen on usein hidasta. Silti voi olettaa, että ilman erityisiä toimiakin talous palautuu kasvu-uralle."
Ilkka Kaukoranta, Pääekonomisti
Brittiläisessä poliittisessa satiirissa ”Yes, Prime Minister” poliittinen logiikka ongelmia kohdatessa menee näin: Jotain pitää tehdä! Tämä on jotain. Tämä pitää tehdä!
Tekemällä jotain poliitikko näyttää olevansa aktiivinen. Tekemisellä on siis poliitikoille itseisarvo riippumatta siitä, onko siitä todellisuudessa hyötyä. On tietysti hyvä, että poliitikot ovat aktiivisia. Ongelmien korjaamiseksi tärkeämpää kuitenkin olisi, että tekisi jotain hyödyllistä. Pahinta on, jos tarve tehdä jotain johtaa siihen, että tehdään jotain haitallista.
Tämä paine tehdä jotain näyttää olevan vakio, joka ei tunnu poistuvan sillä, että on jo tehty jotain. Finanssikriisistä alkanut hitaan kasvun vaihe on Suomelle kiistatta ongelma, mutta siihen on jo reagoitu lukuisilla isommilla ja pienemmillä kasvutoimilla. Silti uusia ”kasvutoimia” perustellaan jatkuvasti sillä, että pitäähän meidän tehdä jotain: ei voi vain jatkaa samalla tavalla ja toivoa parempia tuloksia.
Taloustieteen näkökulmasta ei kuitenkaan ole lainkaan selvää, että jotain tarvitsisi tehdä. Suomi on kohdannut poikkeuksellisia shokkeja, joissa on menetetty hyväpalkkaisia työpaikkoja ja kannattavaa liiketoimintaa. Tällaisista rakennemuutoksista toipuminen on usein hidasta. Silti voi olettaa, että ilman erityisiä toimiakin talous palautuu kasvu-uralle. Laboren johtaja Mika Maliranta on uudessa kirjassaan tutkimusten ja tilastojen avulla perustellut, miksi Suomen talouskasvun voi odottaa vauhdittuvan lähivuosina.
Erityisesti osaavan työvoiman turvaaminen on talouskasvun kannalta olennaista.
On toki silti järkevää, että haetaan keinoja, joilla vauhdittaa talouskasvua. Myös palkansaajajärjestöt ovat esittäneet omia ratkaisujaan. Erityisesti osaavan työvoiman turvaaminen on talouskasvun kannalta olennaista.
Suomi ei kuitenkaan ole tähänkään asti tyytynyt vain odottamaan ja toivomaan parempien aikojen palaamista. On tehty jotain monta kertaa.
Miljardiluokan ratkaisuista tulee mieleen yhteisöveron alentaminen kuudella prosenttiyksiköllä 2011–2014, työnantajamaksujen alentaminen osana kilpailukykysopimusta sekä tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan tukien kasvattaminen. Miljardiluokkaan menee myös julkiset investoinnit ja muut määräaikaiset panostukset, joita kukin hallitus on vuorollaan tehnyt.
Lisäksi jokainen hallitus on vuorollaan tehnyt pitkän listan pienempiä kasvutoimia. Ensimmäisenä tulee mieleen ”investointien turbonappi”, jota valtiosihteeri Martti Hetemäki lähti ministereiden käskystä etsimään. Yrityksiä on kannustettu investointeihin muun muassa poisto-oikeuksia kasvattamalla. Investointeja on houkuteltu myös konesalien sähköveroa alentamalla, joka on sekin kasvamassa satojen miljoonien eurojen verotueksi.
Kasvua on haettu myös panostamalla osaamiseen. Esimerkiksi viime vaalikaudella pidennettiin oppivelvollisuutta ja tällä kaudella satsattiin tohtoripilottiin. Työllisyyttä on haettu uudistamalla työvoimapalveluita. Työperäistä maahanmuuttoa on edistetty sujuvoittamalla lupaprosesseja ja keventämällä ulkomailta tulevien avainhenkilöiden verotusta.
Tällä vaalikaudella hallitus on tehnyt valtavia heikennyksiä työlainsääntöön ja irtisanomissuojaan. En usko näistä olevan hyötyä, mutta niitäkin on perusteltu työllisyyden ja talouskasvun edistämisellä.
Viime vuosien heikkoa kasvua ei siis voi selittää sillä, etteikö olisi tehty jotain.
Nyt hallitus esittää kasvutoimena miljardiluokan verohyvitystä, jolla olisi tarkoitus kannustaa yrityksiä investoimaan. Tutkijat kritisoivat uutta verotukea tehottomaksi keinoksi edistää kasvua, mutta hanke näyttää silti etenevän. Pitää tehdä jotain ja investointihyvitys on ehdottomasti jotain.
Ennen kuin tämä miljardiluokan verohelpotus yrityksille on edes voimassa, elinkeinoelämä on käsi ojossa vaatimassa uusia miljardiluokan veronkevennyksiä muun muassa yhteisö- ja perintöveroon. Jälleen perusteena on, että kasvu on ollut heikkoa, joten pitää tehdä jotain.
Yhteisöveroa on finanssikriisistä alkaneen hitaan kasvun aikana alennettu jo kuudella prosenttiyksiköllä, eikä talouskasvu sen myötä lähtenyt kasvuun.
Veronkevennysvaatimuksia ei hiljennä edes se, että näitä täsmälleen samoja veroja on jo alennettu viime vuosien aikana heikoin tuloksin. Yhteisöveroa on finanssikriisistä alkaneen hitaan kasvun aikana alennettu jo kuudella prosenttiyksiköllä, eikä talouskasvu sen myötä lähtenyt kasvuun. Tiedämme taloustieteellisestä tutkimuksesta, että erilaiset verohelpotukset ovat ylipäänsä huono tapa luoda talouskasvua.
Veronkevennysvaatimuksia ei tunnu hidastavan myöskään julkisen talouden kestävyysvaje ja elinkeinoelämänkin aiemmin korostama huoli valtion velkaantumisesta. Tutkijoiden mukaan veronkevennysten vaikutus talouskasvuun on niin pieni, että kokonaisuutena ne heikentävät julkista taloutta ja lisäävät velkaantumista.
Veronkevennykset eivät siis juuri auta kasvuongelmiin ja ne pahentavat valtion velkaongelmaa. Silti niitä esitetään. Onhan ne kuitenkin jotain ja jotain pitää aina tehdä.