Pese kädet – pidä turvaväli – liity liittoon
Meidän pitää opetella elämään uusien sääntöjen mukaan. Paluuta entiseen ei ole. Ministerit puhuvat uudesta normaalista. Koronapandemia muuttaa toimintatapojamme ja kulutustottumuksiamme pysyvästi. Joillakin toimialoilla, kuten matkailussa ja erityisesti lentoliikenteessä ja laivaristeilyissä ei ehkä enää koskaan palata samaan kuin ennen koronaa.
Käsien pesusta ja turvavälien pitämisestä kanssaihmisiin on tultava pysyvä rutiini. Toimintatapa, joka tulee selkärangasta kaikissa olosuhteissa ja kaikkina vuorokauden aikoina. Vaikka yöllä sängystä herätetään, niin ensimmäisenä painumme pesemään kädet. Ja otamme askeleen taakse tai sivulle, kun joku yrittää liian lähelle. Nämä rutiinit suojaavat itseämme ja muita. Omalla käyttäytymisellä voimme vaikuttaa paitsi omaan terveyteemme, myös muiden terveyteen. Kaikki voittavat, joten mikä voisi olla parempaa ja palkitsevampaa.
Rokotteet ovat samanlaisia. Ottamalla rokotteen tautia vastaan suojaat itseäsi ja muita. Kun tarpeeksi moni on rokottanut itsensä, tauti sammuu. Virukselle ei enää ole elinmahdollisuuksia. Ei isäntää tai emäntää, johon tarttua. Laumasuoja on saavutettu ja joukko on osoittanut voimansa.
Koronaviruksen taltuttamiseksi on pestävä käsiä ja pidettävä turvaväli. Koronan aiheuttaman taloudellisen iskun pehmentämiseksi on liityttävä ammattiliittoon ja työttömyyskassaan. Nämäkin ovat toimenpiteitä, joista on tultava rutiineja, jotta meillä jokaisella olisi turvallisempaa niin töissä kuin vapaalla.
Kela julkaisi tietoja työttömyysturvan hakijoista. Hakijamäärä on kasvanut huikeasti maaliskuun jälkeen. Hakemuksia on jätetty pitkälti yli 100 000 kappaletta. Eniten hakemusten määrät ovat nousseet nuorilla naisilla. Koronan talousvaikutukset iskivät ensimmäisenä yksityisiin palvelualoihin. Nuoret naiset tekevät tyypillisesti työtä ravintoloissa, kaupoissa ja kauneudenhoidossa. Näillä aloilla työt loppuivat kuin seinään.
Miksi nämä ihmiset eivät ole liittyneet työttömyyskassaan? Onko kyse tietämättömyydestä vai välinpitämättömyydestä? Voi olla, että pitkä kuuden kuukauden työssäoloehto on pitänyt heidät poissa ansiosidonnaiselta päivärahalta tai keikkatyötä tekevä opiskelija ei ole kokenut työttömyysturvaa tarpeelliseksi. Ei ole tarvinnut pestä käsiä, ei liittyä kassaan, eikä liittoon. Ei ole ollut uhkaa torjuttavaksi, eikä huolta hoidettavaksi. Nyt on ja nyt tarvitsee, meidän jokaisen vuoksi ja ennen kaikkea meidän itsemme vuoksi.
Kun menet kauppaan, niin vastassa on ohjekyltti ja käsidesipullo helpottamaan turvallista asiointia. Informaatiota ja helppoutta on lisättävä myös työttömyysturvassa.
Ammattiliitot sopivat yhdessä työantajan kanssa, että ansiosidonnaiselle päivärahalle pääsee aiempaa helpommin. Aikaisemman kuuden kuukauden sijaan työhistoriaa tarvitaankin vain kolme kuukautta, jotta oikeus ansiosidonnaiseen syntyy. Päiväraha lähtee juoksemaan heti, eikä vasta viiden päivän päästä.
Kassaan voi liittyä helposti sähköisesti, eikä hintakaan päätä huimaa. SAK:laisissa työttömyyskassoissa maksu on prosenttipohjainen eli pienituloinen maksaa vähemmän kuin suurituloinen. Reilua, vai mitä?
Mihin sitten ammattiliittoa tarvitaan? Liitot esimerkiksi neuvottelevat ja sopivat työttömyysturvan ehdoista. Kuinka suuri se on ja kuinka oikeus siihen syntyy. Liittojen sana painaa sitä enemmän mitä useampi kuuluu liittoon.
Työpaikalla ja työelämässä syntyy aika ajoin tilanteita, joissa on hyvä olla tarjolla ammattiliiton asiantuntemusta ja selkänojaa. Vaikkapa silloin, kun pomo sanoo, että hommat loppuvat ja lomautus alkaa. Tai kun pitäisi tietää paljonko iltaduunista saa lisää liksaa.
Ammattiliiton jäsenyys toimii kuin rokotus. Mitä useampi on liiton jäsen, sen paremman suojan me kaikki saamme. Liittojen antama suoja on Suomessa vahva, mutta parannettavaakin on. Liiton ja kassan jäsenyyden pitäisi olla rutiini, joka tulee hoidettua selkäytimestä. Aina ja jokaisella työpaikalla.
Pese kädet. Pidä turvaväli. Liity liittoon!
