Paikallista sopimista vai paikallista sotkua?
Kokoomuksen, perussuomalaisten, ruotsalaisten ja kristillisten yhteinen hallitus aloitti työnsä kesäkuussa. Hallitusohjelmalla halutaan muun ohella edistää paikallista sopimista. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, niin on haluttu monen edellisenkin hallituksen ohjelmassa.
Työmarkkinajärjestöjen yhteisen näkemyksen löytäminen on kuitenkin ollut hankalaa, muttei mahdotonta. Viimeksi 2016 paikallisen sopimisen laajentamisesta järjestäytymättömiin yrityksiin saatiin sopu aikaan, mutta Suomen Yrittäjät kuitenkin estivät lain etenemisen eduskuntaan. Yrittäjien perusteluna oli, että jos paikallinen sopimus pitää tehdä luottamusmiehen kanssa, sopiminen on liian hankalaa ja ammattiliittojen asema liian vahva.
Nyt Orpon hallitusohjelmassa halutaan jälleen kerran laajentaa paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Tavoitteena on, että vaikka työnantaja ei ole työnantajaliiton jäsen, mutta noudattaa työehtosopimusta sen yleissitovuuden perusteella, se voi myös hyödyntää paikallisen sopimisen mahdollisuudet. Tällä hetkellä laissa on rajaus, jonka mukaan laista poikkeamien paikallisella sopimisella on mahdollista vain järjestäytyneelle työnantajalle.
Paikallisen sopimisen ajatus on, että yrityksissä ja työpaikoilla tunnetaan parhaiten sopimisen tarpeet. Toisaalta työmarkkinajärjestöt taas tuntevat alan yritykset ja työpaikat ja pystyvät siten parhaiten arvioimaan, millaisista asioista on tarpeen ja mahdollista sopia paikallisesti. Lisäksi työnantajaliitot ja ammattiliitot tarjoavat apua ja tukea sopimiseen sekä varmistavat työntekijöiden ja työnantajien edustajien osaamisen.
Paikallisen sopimisen edistäminen tapahtuu parhaiten työehtosopimusten kautta. Jos työehtosopimusten rajat ja määräykset esimerkiksi sopijaosapuolista ohitetaan, sopiminen muuttuu helposti yksipuoliseksi määräämiseksi. Esimerkiksi matalapalkkaisilla pätkätyöaloilla, joilla työskentelee paljon nuoria ja maahanmuuttajia, on todella hankala varmistaa tasapuolinen ja reilu paikallinen sopiminen, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Sehän sopimisen tarkoitus kuitenkin on.
Kun nyt poikkeukset työlainsäädäntöön voidaan tehdä ainoastaan valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen sopimalla työehtosopimuksella, ehdottaa Orpon hallitus ohjelmassaan, että jatkossa poikkeuksista voidaan sopia myös yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa. Tämä on jatkumoa sille, että työnantajapuoli yhdessä poliittisen oikeiston kanssa haluaa hajauttaa sopimisen yhä matalammalle tasolle. Yrityskohtaisten työehtosopimusten lisääntyminen horjuttaa yhtäläisiin työehtoihin perustuvaa työmarkkinajärjestelmää, sillä yrityskohtaiset työehtosopimukset eivät voi olla yleissitovia.
Paikalliseen sopimiseen liittyvät lainsäädäntömuutokset on hallitusohjelman mukaan annettava eduskunnalle jo keväällä 2024. Kiire tuntuu olevan kova. Ilmeisesti säädösmuutokset on jo työnantajapuolella valmisteltu. Suomen Yrittäjätkin toitotti, että perusteellista kolmikantaista valmistelua ei tarvita. SAK tekee kaikkensa sen eteen, että jos sopimisen perusteita muutetaan, se tehdään tasapainoisesti ja työntekijöiden asema huomioon ottaen.
