Paikallisesta sopimisesta odotetaan kultakaivosta
Tuntuu kuin paikallinen sopiminen olisi joillekin piireille taikakalu tai kultakaivos, jonka odotetaan muuttavan työpaikat aivan uuteen kuosiin.
Toisille se on kuin juhannuksena kotiin marssiva joulupukki. Väärään aikaan väärässä paikassa.
Kontista odotetaan kaikkea mahdollista hyvää. Suomen Yrittäjät SY uskoo löytävänsä paketeista 65 000 uutta työpaikkaa Helsingin Sanomien kesäkuisen artikkelin mukaan.
Nykyisissä työehtosopimuksissa paikalliseen sopimiseen on paljon mahdollisuuksia, mutta niitä ei ainakaan virallisesti ole suuresti käytetty. Paikallisen sopimisen keinot ovat aina olleet yritysten ja yrittäjien omissa käsissä, mutta keskustelu on käännetty sivuraiteelle.
Jokapäiväistä työpaikoilla on kuitenkin, että pomo pyytää työntekijää hoitamaan jonkin homman loppuun ylitöinä. Usein pomon ei tarvitse edes pyytää, sillä nykyajan vastuulliset ja valistuneet työntekijät osaavat itsekin arvioida, mikä on yrityksen ja samalla omakin etu.
Ihminen on rakennettu niin, että tyydyttävintä on saada tehtyä työ loppuun tai ainakin sellaiseen vaiheeseen, josta on helppo jatkaa seuraavana päivänä. Liian suurella päsmäröinnillä tämä luontainen taipumus voidaan hävittää. Hyvä esimerkki tästä on Nokian matkapuhelimet, joiden tarunhohtoinen taival katkesi huutamiseen ja pelon ilmapiiriin.
Työntekijöille on annettava enemmän vastuuta. He ansaitsevat kannustavampaa johtamista!
Johtamiseen ja työelämän laatuun on kiinnitettävä huomiota, sillä tilastojen mukaan työkyvyttömyyseläkkeellä oli viime vuonna 161 100 työntekijää. Kahdella kolmesta työntekijästä työkyvyttömyyden syinä olivat mielenterveyshäiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinongelmat.
Ketkäpä muut kuin luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu ovat paremmin perillä työpaikkansa kehittämistarpeista? He yrityksen johdon kanssa voisivat kernaasti sopia paikallisesti, miten työstä saadaan kaikin puolin turvallisempaa, myös henkisesti.
Paikallinen sopiminen ei tarkoita vapaata palkkapolitiikkaa, jos SY niin kuvittelee. Palkkojen pitää olla kilpailukykyiset ja tarjota sellainen tulotaso, että sillä pärjää.
Työnantaja on tietysti vahvoilla palkkaneuvotteluissa, koska hän voi ladata pöytään ota tai jätä -tarjouksen. Esimerkiksi pitkään työttömänä olleen työntekijän on vaikea kieltäytyä tarjouksesta, vaikka tietäisikin sen epäoikeudenmukaiseksi.
Heti palkkaneuvotteluissa nöyryytetty työntekijä on tuskin se tehokkain työntekijä. Uuden työpaikan vilkuilu, lisäansioiden hankinta toisesta työstä ja henkinen poissaolo heti työsuhteen alusta lähtien sitoo energiaa, mikä ei voi olla yrityksenkään etu.
Paikallisen sopimisen autuaaksi tekevään vaikutukseen on ladattu aivan liian paljon odotuksia. Paremman tuottavuuden ja palkanalennusten voimaan luotetaan työpaikoilla jo nyt, muttei työntekijöiden ohueksi höylätystä selkänahastakaan voi enää paljoa viilata.
Uusimpana viilauksena kokoomus ehdotti Juhana Vartiaisen suulla SuomiAreenassa, että sunnuntailisät voisi leikata. Sunnuntain kaksinkertainen palkka on erityisesti matalapalkkaisilla palvelualoilla merkittävä tulo.
Kokoomuksen mielestä näyttää olevan ihan okei, jos naisvaltaiselta palvelualalta – jälleen – leikataan. Verukkeena on ravintolayritysten kannattavuuden lisääminen myös viikonloppuisin, ja että leikkaukset kannustaisivat yrittäjiä palkkaamaan lisää työntekijöitä.
Ei pahalla, mutta onhan jo nähty, miten esimerkiksi takavuosien yritysveron keventäminen on kannustanut yrityksiä työllistämään: ei mitenkään. Uskossa tulevaan ja luottamuksessa on hyvä elää, mutta oltaisiinko nyt tultu viimeiselle rajalle, jossa työntekijän joustot yrityksen kannattavuuden eduksi loppuvat.
Työn tuottavuutta ja yrityksen kannattavuutta voitaisiin kohentaa lisäämällä työntekijöiden osallistumista. Työntekijöiden ottaminen mukaan yritysten päätöksentekoon, pitäminen ajan tasalla yrityksen taloustilanteesta, tilauksista ja muista tärkeistä asioista lisää tuottavuutta enemmän kuin epämääräinen vaatimus paikallisen sopimisen lisäämisestä.
Laitetaan paikallisen sopimiseen ladatut ylikireät odotukset mätäkuun jutuksi ja lähdetään yhdessä kehittämään suomalaisia työpaikkoja innostaviksi, kannustaviksi ja jokaisen työpanosta kunnioittaviksi. Sillä tavalla tuottavuus nousee ja uusia työpaikkoja syntyy. Työntekijäkin voi iloita yrityksensä menestyksestä, kun hän saa siitä osansa.
Eikä tähän mitään lainsäädäntöä tarvita. Sopikaa yhdessä työpaikoilla!
Työntekijät kantoivat vastuunsa Suomen talouden kilpailukyvyn kohentamisesta. Nyt on työnantajien vuoro hoitaa oma osuutensa.
Matti Huutola
Kirjoittaja on SAK:n järjestöjohtaja ja hallituksen varapuheenjohtaja.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 30. heinäkuuta Lännen median lehdissä.
