Ovatko Suomen työttömyysturvan ehdot löysät?

Suomen työttömyysturvajärjestelmän saantiehtoja pidetään usein löysinä. Tämä oli selvästi myös hallituspuolueiden näkemys, kun hallitusohjelmassa sovittiin työnvastaanottovelvoitteen tiukentamisesta ja aktivointitoimenpiteiden velvoittavuudesta.

Politiikkojen lisäksi sama käsitys näyttää olevan myös virkakunnalla. Esimerkiksi työllisyystyöryhmän työn yhteydessä laaditussa taustaraportissa Suomi luokiteltiin löysän työnvastaanoton vaatimusten maaksi:

Työn vastaanoton vaatimukset ja työnteon kannustimet pelkistäen

Lähde: Taulukko 3 työllisyystyöryhmän taustamuistiosta (s. 12)

Työllisyystyöryhmän taustaraportissa väitettiin, että Ruotsin ja Tanskan työttömyysturvan sanktiosäännöt ovat Suomen sääntöjä selvästi tiukemmat. Todellisuudessa tilanne on päinvastainen, kuten Martti Hetemäki maanantaina kolumnissaan toteaa.

Oikeasti Ruotsin ja Tanskan sanktiosäännöt ovat selvästi Suomea löysemmät. Tältä osin taustaraportin selkeä virhe on nyt korjattu. Kiitos valtiovarainministeriöille virheen korjaamisesta!

Pelkän sanktiojärjestelmän katsominen ei tietysti riitä, kun vertaillaan työttömyysturvajärjestelmien velvoittavuutta. Työllisyysryhmän taustaraportissakin viitatussa OECD:n raportissa työttömyysturvajärjestelmiä arvioidaan kolmella eri muuttujalla.

Työttömyysturvajärjestelmän velvoittavuus (1=löysin, 5=tiukin)

Sanktioiden osalta Suomen työttömyysturvajärjestelmä on luokiteltu tiukemmaksi kuin Ruotsin ja Tanskan, mutta työmarkkinoiden käytettävissä olon ja työnhaun ehtojen osalta Ruotsi ja Tanska luokiteltiin tiukemmiksi. Työttömyysturvajärjestelmien laadullisten erojen typistäminen yhteen numeroon on kuitenkin aina hyvin hankalaa ja osin mielivaltaista.

Kävin läpi OECD:n raporttia ja mielestäni se liioittelee Suomen eroja suhteessa Ruotsiin ja Tanskaan. Raportti hiukan yliarvioi Ruotsin työttömyysturvajärjestelmän tiukkuutta ja toisaalta aliarvioi Suomen järjestelmän tiukkuutta. Todellisuudessa maiden väliset erot eivät siis ole niin dramaattisia kuin raportti antaa ymmärtää. Tarkemmin analyysiini voi tutustua tästä, mutta keräsin tärkeimmät havainnot tähän blogikirjoitukseen.

Työmarkkinoiden käytettävissä olo

Työmarkkinoiden käytettävissä olon suhteen Suomen järjestelmän velvoittavuus ei ole yhtä tiukkaa kuin Ruotsissa ja Tankassa, mutta todellisuudessa ero on pienempi kuin OECD arvioi.

Suomen järjestelmä arvioitiin muita löysemmäksi sen perusteella, että Suomessa on muita maita enemmän hyväksyttäviä syitä kieltäytyä töistä. Tämä tulkinta ei pidä paikkaansa: Suomessa ei voi kieltäytyä töistä perhesyistä tai työsuhteen muotoon liittyvien syiden takia.

Todelliset erot maiden välillä koskevat lähinnä ammattitaitosuojaa ja työn vastaanottovelvoitetta työllistymistä edistävän koulutuksen aikana. Suomessa on kolmen kuukauden ammattitaitosuoja, jonka aikana ei tarvitse hakea muita kuin oman alan töitä. Suomessa on myös oikeus kieltäytyä työstä työllistymistä edistävän koulutuksen aikana.

Nämä ovat molemmat mielestäni työmarkkinoiden toiminnan kannalta perusteltuja lievennyksiä työn vastaanottovelvoitteeseen.

Lyhyt ammattitaitosuoja mahdollistaa sopivan työpaikan haun. Ei ole kenenkään etu, että työtön ohjataan heti sellaiseen työhön, jossa oma ammattitaito on vajaakäytössä.

Pidän myös perusteltuna, että työllistymisen kannalta hyödyllisen koulutuksen saa käydä loppuun. Toki Suomessakin koulutuksen saa keskeyttää työn takia, mutta sellaiseen velvoittaminen ei pitkällä aikavälillä ole järkevää.

Näiden lisäksi Suomessa on oikeus kieltäytyä työstä työtaisteluihin tai omaantuntoon vedoten, mutta näiden käytännön merkitys on hyvin vähäinen.

Työmarkkinoiden käytettävissä olon suhteen OECD siis teki Suomen osalta pienen virheen, mutta todellisuudessakin Suomessa on hiukan löysempi työn vastaanottovelvoite. Erot ovat kuitenkin hyvin perusteltuja.

Työmarkkinoiden käytettävissä olo (1=löysin, 5=tiukin, OECD:n virheen korjaus)

Työnhaun seuranta

Työnhaun seuranta on Suomessa kiistatta vähäisempää kuin Ruotsissa ja Tanskassa, ja OECD:n arviointi kuvastaa tätä hyvin. Tältä osin Suomen järjestelmään on ehkä tulossa muutos hallituksen kaavailemien työttömien haastatteluiden myötä. Jos se toteutuu, niin työnhaun seurannan tiheyden osalta Suomen pisteytys nousisi 3:sta 4:ään, jolloin työnhaun seurannan osalta keskiarvo nousisi 2,5:stä 3:een.

Työnhaun seuranta OECD:n mukaan (1=löysin, 5=tiukin)

Sanktiot

Sanktioiden osalta Suomen järjestelmä on selvästi tiukempi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Erityisesti sanktiot ensimmäisistä rikkeistä ovat Suomessa selvästi kovemmat kuin muissa maissa.

Ruotsin osalta OECD oli tehnyt raportissaan virheen. OECD oli pisteyttänyt Ruotsin ikään kuin työstä eroamisen karenssi olisi 10–14 viikkoa, kun raportin mukaan karenssi on Ruotsissa yhdeksän viikkoa.

Kun tämän virheen korjaa, niin Ruotsin pisteytys sanktioista tippuisi 2,3:sta 2:een.

Työttömyysturvan sanktiot (1=löysin, 5=tiukin, OECD:n virheen korjaus)

Yhteenveto työttömyysturvan velvoittavuudesta

OECD:n raportti hiukan yliarvioi Ruotsin ja toisaalta aliarvioi Suomen työttömyysturvajärjestelmän tiukkuutta. Korjausten jälkeenkin työttömyysturvan saantiin liittyvät ehdot ovat OECD:n käyttämän mittariston perusteella Ruotsissa ja Tanskassa tiukemmat kuin Suomessa. Kokonaisuutena maiden väliset erot ovat kuitenkin pieniä.

Työttömyysturvajärjestelmän velvoittavuus (1=löysin, 5=tiukin, OECD:n virheen korjaus)

Vertailumaiden järjestelmät ovat Suomea tiukempia erityisesti työnhaun seurannan osalta. Suomessa työttömiä tavataan harvemmin eikä heiltä juuri vaadita dokumentaatiota todisteeksi työnhausta.

Työnhaun seurannan osalta Suomen järjestelmään on ehkä tulossa muutos hallituksen kaavailemien työttömien haastatteluiden myötä. Jos määräaikaishaastattelut toteutuvat, niin työnhaun seurannan osalta Suomen pisteytys nousisi 2,5:stä 3:een, jolloin työttömyysturvan velvoittavuutta kuvaava keskiarvo nousisi 2,9:stä 3,1:een.

Työmarkkinoiden käytettävissä olon näkökulmasta maita erottavat lähinnä Suomen kolmen kuukauden ammattitaitosuoja ja oikeus kieltäytyä työstä työllistymistä edistävän koulutuksen aikana. Näitä Suomen sallimia lievennyksiä työn vastaanottovelvoitteeseen voi mielestäni pitää työmarkkinoiden toiminnan kannalta järkevinä.

Sanktioiden osalta Suomen työttömyysturvajärjestelmä näyttäytyy selvästi vertailumaista tiukimpana.

Tämän perusteella sanoisin, että Suomen työttömyysturvajärjestelmän luokittelu löysäksi työn vastaanoton vaatimusten osalta johtaa pahasti harhaan. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, on kohtuullisen hyvän työttömyysturvan tason vastineena verrattain tiukat työttömyysturvan saantiehdot.

Ilkka Kaukoranta
Ekonomisti, SAK
@ikaukora