Osaavan työvoiman puute vaarantaa päästövähennysten onnistumisen
"Tiekartoissa on vihdoin tunnistettu myös osaavan työvoiman saatavuuden merkitys päästövähennystoimien onnistumiselle."
Pia Björkbacka, Johtava asiantuntija, ilmasto ja kestävä kehitys
Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen nopeasti sen jälkeen. Tavoitteen saavuttamiseksi Marinin hallituksen aikana laadittiin 14 toimialakohtaista tiekarttaa vähähiilisyyteen. Vuoden 2023 aikana tiekartat päivitettiin Orpon hallitusohjelman mukaisesti. Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi päivitetyistä tiekartoista yhteenvedon keskiviikkona 30.10.2024.
Toimialakohtaiset vähähiilisyystiekartat ovat yksi keino saada tarkempi käsitys hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tarvittavista toimista ja tavoitteen luomista mahdollisuuksista. Vuonna 2020 tiekartoissa nousivat esille sähköistyvän yhteiskunnan kasvava energiantarve, digitalisaatio ja sektori-integraatio eli eri energiasektorien yhdistäminen niin, että ne voivat tasapainottaa toistensa kulutus- ja tuotantopiikkejä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin muun muassa päästövähennystoimien edellyttämiin teknologisiin ratkaisuihin, investointeihin sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanoksiin.
Tiekartat päivitettiin, koska toiminta- ja investointiympäristö on muuttunut rajusti viime vuosina. Siihen ovat vaikuttaneet muun muassa energiakriisi, Venäjän hyökkäyssota, epävakaat talousnäkymät sekä ongelmat raaka-aineiden ja komponenttien hankinnassa. Myös teknologinen kehitys on muuttanut arvioita eri päästövähennystoimien soveltuvuudesta tavoitteiden saavuttamiseksi.
Päästötön sähkö on monien päästövähennystoimien keskeinen edellytys
On upeaa huomata, että toimintaympäristön muutoksista huolimatta päivitetyissä tiekartoissa pidetään edelleen mahdollisena saavuttaa merkittäviä päästövähennysvaikutuksia. Suurin osa toimialoista on päivittänyt päästövähennyspolkujaan kunnianhimoisempaan suuntaan.
Päästöttömän sähkön saatavuus on tiekartoissa tunnistettu keskeiseksi edellytykseksi monille päästövähennystoimille ja vihreän siirtymän investoinneille. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus arvioivat alojensa tiekartoissa teollisuuden tuotantoprosessien sähköistymisen ja vetytalouden keskeisiksi päästövähennystoimiksi. Vetytalouteen ja muihin uusiin teknologioihin nojaavassa visiossa on kuitenkin isona haasteena se, että päästövähennyksiin pyritään keinoilla, jotka eivät ole vielä laajasti käytössä.
Suuri vaikutus päästöjen määrään on energiateollisuudella. Onkin ollut ilo todistaa energiateollisuuden nopeaa irtaantumista fossiilisesta energiasta. Sähkön ja kaukolämmön päästöt ovat vähentyneet 59 prosenttia vuoden 2015 tasosta. Alansa tiekartassa Energiateollisuus korostaa ydinvoiman merkitystä monipuolisen energian saatavuuden kannalta. Lisäksi se haluaa nopeuttaa maa- ja merituulivoiman rakentamista kaavoitusmenettelyitä yksinkertaistamalla ja kohdentaa TKI-tuet uusiin energiateknologioihin sekä älykkään energiajärjestelmän luomiseen. Paltan ja Metsäteollisuuden mielestä sähkövero on pidettävä Suomessa EU:n vähimmäistasolla.
Itse olen erityisen iloinen siitä, että päivitetyissä vähähiilisuustiekartoissa on selvitetty myös scope 3 -päästöjä, joihin kuuluvat myytyjen tuotteiden loppukäytöstä sekä tavaroiden ja palveluiden hankinnasta syntyneet päästöt. Scope 3- päästöt muodostavat selkeästi suurimman osan esimerkiksi kaupan alan ja teknologiateollisuuden päästöistä.
Työntekijät jäivät paitsioon tiekarttojen valmistelussa
Tiekartoissa on vihdoin tunnistettu myös osaavan työvoiman saatavuuden merkitys päästövähennystoimien onnistumiselle. Esimerkiksi Energiateollisuus arvioi, että ala voi parhaimmillaan työllistää vuonna 2040 yhteensä 100 000 työntekijää Suomessa, jos kunnianhimoiset puhtaan energiantuotannon visiot toteutuvat. Teknologiateollisuus taas arvioi, että tulevan vuosikymmenen aikana alalle tarvitaan 130 000 työntekijää.
Useat toimialat ovat tiekartoissaan hahmotelleet eri osaamistarpeita yleisellä tasolla. Onkin tärkeää, että Suomessa saa esimerkiksi vihreässä siirtymässä tarvittavaa koulutusta riittävästi ja monitieteellisesti. Tämä ei kuitenkaan riitä. Vihreän ja reilun siirtymän kannalta on vähintään yhtä tärkeää henkilöstön jatkuva koulutus työn ohessa. Työntekijöillä on paras ymmärrys osaamisensa riittävyydestä ja mahdollisista päivitystarpeista. Olikin hyvä huomata, että ainakin työ- ja elinkeinoministeriössä arvioidaan vihreän siirtymän osaamistarpeen yksityiskohtaisemmalle kartoittamiselle olevan tarvetta.
Vähähiilitiekartat on toteutettu toimialalähtöisesti, jotta alan yritykset voivat sitoutua niihin. Työntekijät ovat kuitenkin jääneet paitsioon tiekarttojen valmistelussa ja päivittämisessä. Vain Kaupan liitto antoi alansa ammattiliitolle PAMille mahdollisuuden kommentoida tiekartan suunnitelmaluonnosta etukäteen.
Jotta tiekarttojen toimeenpano onnistuu, on työnantajaliittojen lisättävä vuoropuhelua ammattiliittojen ja yritysten henkilöstöedustajien kanssa. On myös tärkeää, että työntekijät kokevat vihreässä siirtymässä oman työnsä huomioiduksi ja olevansa osa muutosprosessia. Siksi työpaikkojen koko henkilöstö on osallistettava tiekarttojen toteuttamiseen.
Pia Björkbacka osallistui SAK:n edustajana työ- ja elinkeinoministeriön työryhmään, joka koordinoi vähähiilitiekarttatyötä.