Osaajapulaan ei vastata talkoilla – ammatillisen koulutuksen resurssit on saatava kuntoon
Ammatillisen koulutuksen reformi tuli voimaan aika lailla tasan vuosi sitten. SAK selvitti tuoreessa luottamushenkilöpaneelissa, miten reformi on toteutunut. Kyselyn valossa uudistus näyttää toteutuneen työpaikoilla vain osin. Uudistuksen odotettiin lisäävän työpaikalla tapahtuvaa oppimista, mutta kyselyn mukaan näin ei näytä käyneen.
Uudistuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta oleellinen kysymys on, miten opiskelijoiden ohjaus on työpaikoilla toteutettu. Kun opinnot siirtyvät yhä enemmän työpaikoille, myös opintojen ohjaus ja arviointi tehdään enenevästi työelämässä. Ammatillisen koulutuksen laadun ja opintojen läpäisyn kannalta työpaikkojen valmiudet ohjata opiskelijoita saavat aiempaa suuremman roolin. SAK:n kysely paljastaa, että työpaikkaohjauksen resurssit tai ohjaajien saama koulutus ei ole kohentunut uudistuksen jälkeen. Kehityssuunta ei ole hyvä.
Jos työpaikoilta ei löydy riittävästi työssäoppimispaikkoja, katse on käännettävä oppilaitoksiin. Tyhjän päälle opiskelijoita ei saa jättää. Koulupäiviin on saatava sisältöä ja opiskelijoille riittävästi opetusta ja ohjausta. Tämä on ennen muuta resurssikysymys. Ensiarvoisen tärkeää on, että oppilaitokset pystyvät järjestämään opetuksen omissa oppimisympäristöissään. Nuorille eheiden koulupäivien ja yhteisöllisyyden merkitys opintojen etenemiselle on ratkaiseva. Katkonaiset koulupäivät ovat alusta opintojen keskeyttämisille. Meillä arvioidaan olevan jo 60 000 syrjäytynyttä nuorta koulutuksen ja työn ulkopuolella. Yhtäkään ei tarvita lisää.
Vuoden vanha uudistus on vielä vaippaiässä, mutta kovin kauaa kävelemään lähtöä ei enää ole varaa odotella. Osaajapula on ilmeinen ja työelämän osaamistarpeet muuttuvat kiihtyvää tahtia. Hyväkin uudistus uhkaa jäädä pannukakuksi ilman riittäviä toimintaedellytyksiä. Tämän hallituskauden aikana ammatillisesta koulutuksesta on säästetty niin rajusti, ettei se voi olla näkymättä oppilaitosten arjessa.
Hyvää tahtoa kyllä löytyy. Oppilaitokset ja työpaikat tekevät jatkuvasti yhteistyötä ja hyviä käytäntöjä on paljon. SAK:laisista luottamushenkilöistäkin kaksi viidestä olisi valmis lisäämään työssäoppijoiden määrää omalla työpaikallaan selvästi tai jonkin verran. Työpaikoilla on halua ja valmiutta oman osaamisen ja oman alan kehittämiseen yhdessä ammatillisten oppilaitosten kanssa, mutta ilman riittäviä resursseja se ei onnistu.
SAK:n luottamushenkilöiden vastauksista paljastuu myös amisarjen kääntöpuoli. Ohjaus kuormittaa eikä opiskelijamäärää ole varaa kasvattaa. Työpaikkaohjaajien kokema kuormitus ja suuri opiskelijamäärä on tosiasia etenkin julkisen sektorin ja palvelualojen työpaikoilla. Kyselystä käy ilmi, että työpaikkaohjaajien asemassa, työajankäytössä ja korvauksissa on vielä kehitettävää. Työelämän edustajat tarvitsevat työnsä tueksi koulutusta erityisesti arviointi- ja ohjausosaamisessa.
Aivan ilmeistä on, että vastatakseen kaikkiin sille asetettuihin tavoitteisiin ammatillinen koulutus tarvitsee kiireesti lisää voimavaroja. Nuorelle peruskoulun päättävälle on tarjottava vankka pohja, josta ponnistaa elämään ja työelämään. Aikuiset tarvitsevat väyliä osaamisen täydentämiseen ja alanvaihtoon. Yhteiskuntavastuustakin on huolehdittava, joustavasti totta kai.
Se kannattaa muistaa, että koulutusleikkaukset eivät tuo yhtään osaajaa lisää eikä talkoilla pärjätä globaalissa kilpailussa.
