Orpon-Purran hallitus heitti aikuiskoulutuksen romukoppaan

Koulutuksen erityissuojelu on mantra, jota Orpon-Purran hallituksen piirissä hoetaan. Ilmeisesti linjauksessa on erittäin pienellä painettu teksti, että ei koske miltään osin jatkuvaa oppimista.

Hallitus murentaa aikuisten koulutusmahdollisuuksia johdonmukaisesti koko ajan. Perusteluina käytetään, että hyöty ei ole riittävä ja samaan hengenvetoon todetaan, että negatiivisia vaikutuksia ei ole tai ne ovat pieniä. Samaa taktiikkaa on käytetty sosiaaliturvaleikkauksissa. Yhteisvaikutuksia ei haluta arvioida.

Eduskunta äänestää aikuiskoulutustuen lakkauttamista koskevan lakiesityksen hyväksymisestä tänään. Mitään todellista ei ole tulossa tilalle, vaikka tätä vakuuteltiin eduskuntakäsittelyn aikana. Aikuiskoulutustuen korvaamista pohtineen työryhmän toiminta oli täyttä teatteria. Kuin loppuhuipennuksena työministeri Arto Satonen päätti nostaa ykkösasiaksi vapaaehtoisen kassa/rahastomallin, joka oli poimittu  Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n eriävästä mielipiteestä. On hyvin epäselvää mikä kassamallin ajatus on. SAK:ta tai sen jäsenliittoja ei ole kutsuttu mukaan valmisteluun. Olisi ollut rehellisempää, että kassamalli olisi ollut raportissa mukana.

SAK on koko ajan pitänyt parhaimpana ratkaisuna kehittää aikuiskoulutustukea nykymallin pohjalta, joka kattaa kaikki toimialat ja jonka rahoitukseen osallistuvat sekä työnantajat että työntekijät.

Suomessa  ei ole koskaan kuritettu aikuiskoulutusta niin kuin nyt.

Suomessa  ei ole koskaan kuritettu aikuiskoulutusta niin kuin nyt. Ensimmäisenä hallitus leikkasi  rajusti vapaasta sivistystyöstä, sen jälkeen seurasi aikuiskoulutustuen ja ammattitutkintostipendin lakkauttaminen.

Kehysriihessä päätettiin leikata 100 miljoonaa ammatillisesta koulutuksesta ja 15 miljoonaa opettajien täydennyskoulutuksesta. Pienemmälle huomiolle on jäänyt samassa yhteydessä tehty päätös työvoimakoulutuksessa olevien työttömien työttömyysturvan korotusosien poistamisesta.

Työvoimakoulutukseen pääsee vain, jos oma osaaminen on puutteellista ja koulutus parantaa työllisyyttä. Koulutukseen on osallistunut erityisesti pienituloisia ja matalasti koulutettuja, joiden toimeentuloa leikataan nyt tätäkin kautta.

Orpon-Purran hallitus kolminkertaistaa avoimen korkeakoulutuksen maksut ja samalla korkeakoulujen rahoitusta vastaavasti leikataan. Lisäksi valtionhallinnon yleiset leikkaukset iskevät myös koulutuskenttään. Säästöjen yhteissumma on satoja miljoonia euroja.

Kehysriihessä päätettiin antaa 10 miljoonaa euroa työntekijöiden kouluttamiseen sosiaali- ja terveysalan työvoimapula-aloille. Työministerin mukaan summa riittää korvamaan aiemmat leikkaukset. Tämän pienen summan käytön valmistelu on ollut salamyhkäistä ja esimerkiksi SAK tai sen jäsenliitot eivät ole saaneet mitenkään osallistua tai edes tietoa siitä, miten 10 miljoonaa aiotaan käyttää.

Hallitusohjelmassa on valittu yksittäisiä mittareita, joita tuijotetaan sivuille vilkuilematta. Koulutuksen osalta vannotaan koulutustason nostamiseen, mutta tässäkin mittariksi on valittu alle 35-vuotiaiden korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä. Sinänsä mittari on hyvä, mutta pelkästään siihen hirttäytyminen johtaa jatkuvan oppimisen alasajoon.

Pahimmillaan olet 35-vuotiaana menetetty tapaus ja täysin oman onnesi seppä osaamisen kehittämisessä. Työnantaja voi tukea, jos siltä tuntuu. Todellisuudessa vain pieni osa duunareista saa edes yhtä päivää vuodessa työnantajan tarjoamaa koulutusta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimittamat asiakirjat kehysriiheen ovat järkyttävää luettavaa.

Hallituksen koulutusleikkausten luvut ovat rajuja, mutta kannattaa myös analysoida sanavalintoja, joilla asioista puhutaan. Hallitusohjelmassa ja myös yhä enemmän opetus- ja kulttuuriministeriön teksteissä puhutaan vain nuorten koulutustason nostamisesta. Tämä on tärkeä ja kannatettava tavoite, mutta osaamistason nostaminen ja työikäisten mahdollisuudet kouluttautua on samalla unohdettu.

Opetus- ja kulttuuriministeriön toimittamat asiakirjat kehysriiheen ovat järkyttävää luettavaa. Niissä todetaan kylmän viileästi, että ammatillinen aikuiskoulutus voidaan lakkauttaa ja sillä ei ole merkitystä osaamiseen ja työllisyyteen. Perusteluja tälle väitteelle ei ole kirjattu, varmaankin siksi, että niitä ei ole. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että peruskoulun jälkeen 15-vuotiaana tehdyn ammatinvalinnan pitää mennä kerralla nappiin, koska uudelleenkouluttautumisen vaihtoehtoja ei ole.

Viime vuosikymmeninä lähes kaikki toimijat ovat halunneet kehittää aikuisten mahdollisuutta opiskella ja aikuiskoulutus on ollut Suomen vahvuus. Nyt vajaassa vuodessa puhe jatkuvasta oppimisesta on muuttunut täysin. Ennen panostukset osaamiseen olivat keskeisiä investointeja tulevaisuuteen. Niiden katsottiin lisäävän työllisyyttä ja tuottavuutta. Nyt osaamiseen panostaminen on turha kuluerä, josta ei ole mitään hyötyä. On tehty päätöksiä, joilla peruutetaan vuosikymmeniä menneisyyteen. Viime hallituskaudella toimi parlamentaarinen jatkuvan oppimisen työryhmä. Nyt sellaiselle olisi tarvetta enemmän kuin koskaan.