Orpo-Purran hallitus romuttaa pienituloisten ansiosidonnaisen työttömyysturvan
Orpo-Purran hallituksen ansioturvaan kohdistamat rajut leikkaukset ovat romuttamassa merkittäviltä osin koko ansioturvajärjestelmän. Tämä koskee erityisesti pienituloisia työntekijöitä.
Ansioturva on ollut erityisen tärkeä työntekijäasemassa oleville. He joutuvat paljon toimihenkilöitä useammin työttömäksi. Duunarit ottavat usein ensimmäisenä vastaan talouden iskut.
Isolla osalla työttömäksi jäävistä ansioturva on 1300–1500 euroa kuukaudessa, monella tätäkin alhaisempi. Hallituksen esitysten toteutuessa tätä turvaa leikataan kahden kuukauden jälkeen 20 prosenttia. Monella ansioturvaa ei jää enää maksettavaksi tai sen osuus jää hyvin vähäiseksi. Käytännössä siis pienituloisten työntekijöiden osalta ansioturvalla ei ole enää juurikaan merkitystä.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu työn teolle. Viime vuosina olemme nähneet, että hyvän talouskehityksen myötä työllisyys on noussut ennennäkemättömän korkealle ja monet työttömät ovat löytäneet uutta työtä varsin nopeasti. Erityisesti nuoret työllistyvät nopeasti uudelleen. Työttömyyden pitkittymisen syynä on usein esimerkiksi terveyteen ja osaamiseen liittyviä ongelmia. Valitettavasti edelleen myös iän noustessa uudelleen työllistyminen vaikeutuu.
Ansioturva on ollut osa suomalaista ja pohjoismaista työmarkkinamallia jo pitkään. Ansiosidonnainen työttömyysturva on syntynyt ammattiyhdistysten perustamien kassojen pohjalle. Tästä on muotoutunut työttömyyskassajärjestelmä.
Työmarkkinajärjestöillä on ollut vahva rooli ansioturvan kehittämisessä. Osana tulopoliittisia kokonaisratkaisuja kehitettiin ansioturvaa vuosikymmenten ajan. Vielä 2010-luvulla viimeiseksi jääneissä tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa parannettiin monin tavoin ansiosidonnaista työttömyysturvaa 1990-luvun laman jäljiltä. Osana kilpailukykysopimusta työmarkkinajärjestöt pelastivat aikuiskoulutustuen, kun Sipilän hallitus oli päättänyt vetäytyä valtion rahoitusvastuusta. Nykyään aikuiskoulutustuki rahoitetaan kokonaan työttömyysvakuutusmaksuista.
Suomalainen työmarkkinamalli on lähtenyt ajatuksesta, että talouden heikompina aikoina yksittäinen työnantaja ei ole joutunut maksamaan merkittäviä irtisanomiskorvauksia työntekijöille irtisanomistilanteissa. Lisäksi lomautusjärjestelmä on toiminut joustavana elementtinä talouden laskukausina. Irtisanomiskorvausten sijaan työnantajilta ja palkansaajilta kerätyillä työttömyysvakuutusmaksuilla on kollektiivisesti rahoitettu työttömien ja lomautettujen ansioturva.
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tavoitteena on ollut turvata irtisanotuille työttömäksi jääville säällinen toimeentulo uuden työn etsimisen ajaksi. Tutkimusten mukaan ansioturva on mahdollistanut aikaisempaa paremman tai ainakin yhtä hyvän työn etsimisen.
Mielestäni nyt olisi syytä istua alas ja miettiä millaista työmarkkina- ja sosiaaliturvamallia Suomeen halutaan. Haluammeko etääntyä pohjoismaisesta mallista, johon Suomikin kuuluu vai kenties hakea uusia askelia työn tuottavuuden ja osaamisen parantamiseksi ja työntekijöiden turvan parantamiseksi. Orpo-Purran hallituksen toimet vievät meitä päinvastaiseen suuntaan Ruotsista ja Tanskasta. Sosiaaliturvan leikkaukset ajavat muutenkin pienituloiset ihmiset entistä vaikeampaan tilanteeseen ja yhä useamman toimeentulotuen hakijaksi.
Arvioita siitä, millaisia vaikutuksia leikkauksilla on tulevaisuudessa Suomen työmarkkinoiden toimintaan, ei ole ehditty tehdä.
