Oikeus poliittisiin lakkoihin kuuluu länsimaiseen demokratiaan – se on välttämätön suojakeino hallituksen sanelupolitiikkaa vastaan
Orpon-Purran hallitus uhkaa heikentää merkittävällä tavalla työntekijöiden oikeutta poliittisiin työtaistelutoimiin. Sen harjoittama työmarkkinapolitiikka on poikkeuksellisen työntekijävastaista.
Hallitus on käytännössä hylännyt vuosikymmenten kuluessa Suomessa vakiintuneen kaksi- ja kolmikantaisen yhteistyön, neuvottelun ja sopimisen. Sen sijaan se aikoo yksipuolisin päätöksin viedä läpi useita työntekijöiden asemaa ja oikeuksia heikentäviä muutoksia, kuten tukilakkojen rajoittamisen, työehtosopimus- ja neuvottelujärjestelmän murentamisen, työsuhdeturvan heikentämisen ja mittavia sosiaaliturvan leikkauksia.
Tähän mennessä on käynyt selväksi, että Orpon-Purran hallituksella ei ole pyrkimystäkään etsiä yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tasapainoisia ratkaisuja. Päätökset on tehty jo hallitusohjelmassa työnantajien toiveiden mukaisesti. Asetetut lainvalmistelutyöryhmät ovat lähinnä teatteria.
Hallituksen pelikirja näyttäytyy poikkeuksellisen ennalta arvattavalta, kun ensimmäisenä lainvalmisteluhankkeena on poliittisen työtaisteluoikeuden rajoittaminen. Suomessa ei ole juurikaan ollut poliittisia työtaisteluita, ja hallituksen esitykset näyttäytyvätkin laskelmoinnilta ja ennakkoon varautumiselta niihin mahdollisiin reaktioihin, joita sen harjoittama politiikka aiheuttaa. Poliittisten työtaistelujen rajaamisella hallitus pyrkii varmistamaan, että sen kaavailemat heikennykset ja leikkaukset voidaan viedä läpi ilman, että niistä aiheutuu ”häiriöitä” työmarkkinoilla.
Hallitusohjelmassa päätetyt työtaisteluoikeuden rajoituksetkaan eivät näytä riittävän kaikille kokoomuksen kansanedustajille. Esimerkiksi Ben Zyskowicz kuvaa hallitusta lepsuksi ja löperöksi, koska se ei ole kokonaan kieltämässä poliittisia lakkoja vaan on sallimassa korkeintaan 24 tuntia kestävät poliittiset lakot
Kokoomuksessa katsotaan, että eduskunnalla on oikeus muuttaa työtaisteluoikeutta koskevaa lainsäädäntöä. On kuitenkin syytä muistuttaa, että Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, jotka turvaavat työntekijöiden oikeuksia, mukaan lukien työtaisteluoikeuden.
Työtaisteluoikeus kuuluu olennaisena osana ammatilliseen järjestäytymisvapauteen, joka turvataan Suomen perusoikeusjärjestelmässä sekä Yhdistyneiden kansakuntien ja erityisesti Kansainvälisen työjärjestön ILOn ja Euroopan neuvoston kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Ammatillinen järjestäytymisvapaus turvataan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2016/C 202/02) 28 artiklassa.
ILOn yhdistymisvapauskomitean vakiintuneessa tulkintakäytännössä työtaisteluoikeutta on tulkittu siten, että työntekijöiden etujen puolustamista työtaistelujen avulla ei voi rajoittaa koskemaan vain työsuhteen ehtoja tai ammatillisiin etuihin liittyviä kollektiivisia vaatimuksia. ILOn tulkinnan mukaan ammattiyhdistyksillä pitää olla mahdollisuus protestilakkoihin ja mielipiteensä ilmaisemiseen taloudellisissa ja sosiaalisissa kysymyksissä myös silloin, kun ne eivät suoraan kuulu työehtosopimuksissa sovittuihin asioihin.
Työntekijöiden työtaisteluoikeus on välttämätön osa demokraattista oikeusvaltiota. Yhtäältä työntekijöiden työtaisteluoikeus on työnantajan valta-asemaa tasoittava palkansaajien edunvalvonnan viimesijainen keino. Toisaalta työntekijöillä tulee olla mahdollisuus tarvittaessa vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon myös muutoin kuin äänestämällä valtiollisissa vaaleissa neljän vuoden välein – etenkin, kun hallitus tuo yksipuolisesti työntekijöiden oikeuksia ja asemaa rajusti heikentäviä esityksiä kesken vaalikauden.
Työntekijöiden poliittisia painostuskeinoja on toistuvasti kritisoitu ja vaadittu niiden rajoittamista. Palkansaajat eivät kuitenkaan ole yhteiskunnassa ainoa taho, joka pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon viimekädessä työtaistelutoimenpitein. Vaatimusten vastapainona tulee ottaa huomioon yritysten harjoittama poliittisten päätöksentekijöiden painostus, kuten uhkailut siirtää toiminnot Suomen rajojen ulkopuolelle ja sulkea tuotantolaitoksia tai muut valtion taloutta ja työllisyyttä heikentävät toimet. Koska työntekijöillä ei ole vastaavaa uhkailun ja kiristämisen mahdollisuutta käytettävissään, on perusteltua pitää työntekijöiden oikeutta poliittisiin työtaisteluihin työnantajien ja hallituksen valta-asemaa tasoittavana tekijänä. Tähän tasapainoon ei ole syytä nykyisen hallituksen puuttua.
