OECD kattoi taas talouspolitiikan buffetpöydän
Tuttuun tapaan OECD:n maaraportissa on suosituksia melkein jokaiseen poliittiseen makuun. Tapana on, että poliitikot ja etujärjestöt tehostavat omaa viestiään viittamaalla OECD:hen silloin, kun suositukset vastaavat omia näkökulmia, ja sivuuttavat raportin silloin, kun johtopäätös ei miellytä. Tämä on tietysti ihan oikein ja luontevaa. Eihän kukaan voi täysin ulkoistaa analyysin ja poliittisten johtopäätösten tekemistä OECD:lle. Jatkan siis tätä kunniallista perinnettä nostamalla esiin OECD:n raportista omasta näkökulmastani hyviä suosituksia.
Velkavetoinen elvytys on perusteltua, mutta julkista taloutta tasapainotettava myöhemmin
OECD pitää toteutettua elvytystä perusteltuna ja kannustaa jatkamaan sitä, jos talouden toipuminen viivästyy. Julkisen talouden tasapainottaminen on pitkällä aikavälillä tärkeää, mutta sen aika on vasta sitten, kun talouden elpyminen on päässyt hyvään vauhtiin. Pidän myös sitä hyvänä, että julkisen talouden tasapainottamisessa OECD korostaa menoleikkauksia, verotukien karsimista ja myös joitain veronkorotuksia.
Sopeutustoimien yksityiskohdista en ole täsmälleen samaa mieltä, mutta on tervetullutta, että suomalaiseen talouspoliittiseen keskusteluun tuodaan julkisen talouden vahvistamiseen muitakin lääkkeitä kuin työllisyystoimet. Etenkin ennen viime vaaleja poliittisessa keskustelussa vallitsi omituinen konsensus, että mitään ikäviä meno- tai veropäätöksiä ei tarvita, koska työllisyystoimet ovat mukavampi ratkaisu julkisen talouden vahvistamiseen. Kun on seurannut, miten hallitus toisensa perään on tuskaillut vaikuttavien työllisyystoimien kanssa, niin on mielestäni selvää, että muitakin ratkaisuja tarvitaan.
Velkaantumisessa katse julkisen talouden ohella myös kotitalouksiin
On tervetullutta, että OECD kiinnittää huomiota kotitalouksien velkaantumiseen. Turhan usein Suomessa velkaantumisella viitataan vain julkiseen talouteen, vaikka kansantalouden kannalta myös kotitalouksien velka on merkityksellistä. Tältä osin suositukset ovat pitkälti samoja, kuin mitä Leena Mörttisen vetämä VM:n kotitalouksien velkaantumista käsittelevä työryhmä antoi viime vuonna. Asuntolainojen sääntelyn lisäksi OECD kiinnitti huomiota asuntosijoittajien verotukseen. Näiltä osin SAK on pitkälti samoilla linjoilla, kuten käy ilmi lausunnostamme VM:n työryhmän raporttiin liittyen.
Työllisyys toimissa paljon tuttua, mutta myös työnantajien vastuuta
Työllisyyden osalta OECD:n esitykset ovat isolta osin tuttua tavaraa. Ehdotuksissa on paljon sellaista, joita käsiteltiin myös yli 55-vuotiaiden työllisyyttä parantavissa neuvotteluissa. Tunnetusti työmarkkinajärjestöjen neuvottelut katkesivat, mutta palkansaajien viimeisin neuvotteluesitys on esimerkki siitä, että ikääntyneiden työllisyyttä on mahdollista parantaa siten, että kuitenkin turvataan työttömäksi jäävien toimeentulo ja muutosturva.
Osa ehdotuksista on taas samoja sosiaaliturvan leikkauksia, mitä esimerkiksi VM:n virkamiesmuistiossa esitettiin, ja joihin SAK suhtautuu kielteisesti. Myös kotihoidon tuen leikkaaminen on taas OECD:n tähtäimessä. Suositukset eivät kuitenkaan kaikki ole pelkkiä leikkauksia sosiaaliturvaan. Myös työvoimapalveluiden ja koulutuksen merkitystä korostetaan.
Huomionarvoista on myös se, että OECD korostaa yksittäisen työnantajan taloudellista vastuuta. Ehdotus on, että lomautusjärjestelmään luotaisiin jonkinlainen työnantajan omavastuu. Nykyisellään tällainen omavastuumaksu koskee vain lisäpäiville irtisanottavia. Yli 55-vuotiaiden työllisyyttä koskevissa neuvotteluissa palkansaajat pitivät esillä työnantajan omavastuumaksujen tärkeyttä, mutta työnantajat tyrmäsivät nämä ”irtisanomissakkoina”.
En ole varma, onko omavastuu tarpeen nimenomaan lomautuksiin. Ainakaan ei pidä luoda mallia, jonka myötä irtisanominen olisi työnantajille lomauttamista edullisempi vaihtoehto. Joka tapauksessa on tervetullutta, että myös OECD kiinnittää huomiota työnantajan kannustimiin. Tätä OECD:n avausta voi ehkä pitää lisäargumenttina sen puolesta, että hallitus sisällyttäisi jonkinlaisen työnantajan omavastuumallin, kun se linjaa toimistaan yli 55-vuotiaiden työllisyyden vahvistamiseksi.
Jokaiselle jotain, mutta tuskin kenellekään kaikkea
Raportissa on kaikenlaisia muitakin suosituksia. OECD haluaa esimerkiksi lisätä korkeakoulutusta ja uudistaa valintaprosessia. En ole korkeakoulutuksen asiantuntija, mutta huomio on varmasti arvokas. Sikäli kun tulkitsen oikein, OECD esittää paikallisen sopimisen edistämistä Suomen Yrittäjien hylkäämän ns. kiky-kompromissin pohjalta. Paikallisen sopimisen suhteenhan on kolmikantaneuvottelut käynnissä, mutta ehkä tästä ei siihen keskusteluun tulee uutta sytykettä.
Raportissa esitetään myös turpeen veronkorotuksia ja kansallisten maataloustukien asteittaista korvaamista ympäristötuilla. OECD perustelee maataloustukien alasajoa ympäristöhyötyjen ohella tuottavuudella. Heidän argumenttinsa on, että maataloustukien leikkaaminen supistaisi matalan tuottavuuden maataloustuotantoa, jolloin keskimääräinen tuottavuus paranisi.
OECD:n kattamasta buffetpöydästä löytyy siis kovin monenlaista. Sieltä löytyy varmasti jokaisen näkökulmasta jotain mieluisaa, mutta harva nielaisisi kaikki raportin ehdotukset sellaisenaan.
