Nyt muodissa: ay-liikkeen arvot
Sellaista se elämä on.
Näin minulle tokaisi eräs tuttavani, kun keskellä syvintä pandemiaa kerroin, että tämän jo itsestään kamalan tilanteen lisäksi vaimollani on menossa vaikeat syöpähoidot. Tilanne sai minut pohtimaan, onko meissä enää empatiaa toisten kärsimyksiä kohtaan. Pystymmekö osoittamaan yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä sellaista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, jota emme tunne?
Ammattiyhdistysliike on rakennettu solidaarisuuden pohjalle, mutta termillä on ollut jopa ummehtunut leima. Nyt kun yleissitovuutta on uhattu, sille löytyi jälleen käyttöä. Teen töitä SAK:n aluetoiminnassa ja olen huomannut, että ”kentällä” ollaan nyt yhtenäisempiä kuin pitkään aikaan. Ei tarvitse tuntea yhtään paperimiestä, että voi osoittaa täyttä tukea heille. Näin sen kuuluukin olla: yhden asia on meidän kaikkien asia. Käytännössäkin, sillä jos yleissitovuus repeilee yhdeltä sivulta, se saattaa repeillä pian muualtakin.
Ammattiyhdistysliike on myös rauhan liike. Saimme Venäjän hyökkäyksen jälkeen paljon yhteydenottoja ja kysymyksiä, miten voisimme olla tukemassa ukrainalaisia. Keräyksiä syntyi nopeasti ja esimerkiksi ay-liikkeen yhteinen maailmanjärjestö ITUC alkoi kerätä lahjoituksia järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä. Apu kohdistetaan suoraan ukrainalaisen ammattiyhdistysliikkeen kautta sitä tarvitseville perheille.
Solidaarisuuden kasvu on ollut nähtävissä myös Euroopan unionissa. Ensin EU:n pitkän aikavälin talousarvio ja elpymisen vauhdittamiseen tarkoitettu väliaikainen rahoitusväline muodostivat suurimman Euroopassa koskaan rahoitetun elvytyspaketin. Yhtenäisyys kasvoi samalla koko unionin sisällä. Venäjän hyökkäyksen jälkeen ei tarvittu tuumimista, vaan EU-maat olivat valmiita tekemään yhteistä politiikkaa ukrainalaisten auttamiseksi.
Ay-liikkeen perusarvoihin kuuluva solidaarisuus tuntuu ainakin tällä hetkellä olevan jälleen muodissa. Tuemme ihmisiä ilman että meillä on henkilökohtaisia siteitä tuettaviin. Olemme valmiita osoittamaan mieltä, lahjoittamaan omistamme ja tukemaan politiikkaa, joka ei hyödytä suoraan meitä, vaan auttaa jotain toista. Samalla kasvaa luottamus, että jos minä joskus tarvitsen empatiaa, joku tuntematon on valmis sitä tarjoamaan.
