Nuorten miesten syrjäytymistä ei ehkäistä korulauseilla
Petteri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että poikiin ja miehiin kohdistuviin tasa-arvo-ongelmiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota erityisesti nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiksi.
Mutta mitä syrjäytymisellä tarkoitetaan?
Syrjäytymisen määritelmä ei ole täysin yksielitteinen. Usein syrjäytymisen määrittelyssä tukeudutaan niin sanottuun NEET-indikaattoriin. NEET lyhenne tulee englannin kielen termeistä Not in Employment, Education or Training.
Kaikki NEET-vaiheessa elävät ihmiset eivät kuitenkaan ole syrjäytyneitä sanan varsinaisessa käyttömerkityksessä. NEET-ihmisten joukko on hyvin moninainen. Työn ja koulutuksen ulkopuolella oleminen voi osalle olla vapaaehtoista tai vain lyhyt väliaikainen elämänvaihe ilman liitännäisongelmia.
Syrjäytymisen käsitteellä kuvataankin usein yleisemmin yhteiskunnallisen huono-osaisuuden muotoja. Syrjäytyminen voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Se estää ihmisiä osallistumasta täysipainoisesti normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin.
Syrjäytyminen on sukupuolistunut ilmiö, joka koskettaa erityisesti poikia ja miehiä. Tilastokeskuksen elinolotilaston mukaan miesten köyhyys- ja syrjäytymisriski oli yleisempää miehillä muissa ikäryhmissä kuin 18–29-vuotiaiden ja 65–74-vuotiaiden keskuudessa. Lisäksi monet syrjäytymisen taustatekijöistä ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla. Esimerkiksi vuonna 2019 asunnottomista noin kolme neljäsosaa oli miehiä ja vuonna 2018 kaikista vangeista 93 prosenttia oli miehiä.
Syrjäytyminen aiheuttaa yksilöllistä kärsimystä. Tämän lisäksi ilmiönä syrjäytyminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle. Syrjäytymisen ehkäiseminen on siten mitä suurimmassa määrin kannatettavaa.
Entä millä keinoilla syrjäytymistä voidaan ehkäistä?
Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmat, toimeentulo-ongelmat, pitkäaikainen työttömyys sekä matala koulutus. Syrjäytymisen riski kasvaa, kun huono-osaisuus kasautuu ja alkaa heikentää ihmisen mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä.
Syrjäytymiseen liittyy ylisukupolvisuutta ja se on yhteydessä perhetaustaan, kehitysympäristöihin, osallisuuteen ja toimintamahdollisuuksiin. Syrjäytyminen on kokonaisuudessaan monitekijäinen ilmiö, joten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden pitäisi heijastaa ilmiötä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on listannut nuorten syrjäytymisen ehkäisyn keinoiksi esimerkiksi koulunkäynnin tuen ja keskeytysten ehkäisemisen, nuorisotakuun ja muu työelämätoimet, palvelujen ja osallisuuden vahvistamisen sekä sosiaaliset investoinnit varhaislapsuuteen. Viimeksi mainitun ohessa on kiinnitetty huomiota siihen, että perheen köyhyydellä on todettu olevan yhteys lasten hyvinvointiin.
Millä keinoilla Orpon hallitus aikoo ehkäistä nuorten miesten syrjäytymistä? Tähän kysymykseen hallitusohjelma ei anna kaikenkattavaa vastausta.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että poikiin ja miehiin kohdistuviin tasa-arvo-ongelmiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota erityisesti nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemiksi. Tämän lisäksi syrjäytymisen ennaltaehkäisy on mainittu muissakin hallitusohjelman kohdissa, mutta vain muutamassa kohdassa on kerrottu konkreettisista toimista. Yksi hallitusohjelmassa mainituista toimista on laaja-alaisen toimenpideohjelman laatiminen teemaan liittyen.
On hyvä, että syrjäytymisen ehkäisy on kirjattu hallitusohjelmaan. Kuitenkin konkreettisten toimien pieni määrä huolettaa. Erityisen huolestuttavan asiasta tekee, kun huomioidaan hallituksen toimien leikkauspainotteisuus ja se, miten tämä heijastuu syrjäytymisen ehkäisyyn tähtääviin toimiin.
Esimerkiksi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on todennut viime kesäkuussa kirjelmässään hallitusohjelman vaikutuksista lapsiköyhyyteen, että hallitusohjelmaan on kaavailtu merkittäviä heikennyksiä heikommassa asemassa olevien perheiden perusturvaan. Tähän liittyen hän on todennut, että lukuisten muutosten yhteisvaikutuksia lapsiin ei ole arvioitu. Lapsiasiavaltuutetun mukaan lapsiperheiden jättäminen vaille taloudellista turvaa on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa syntyvyys laskee rajusti, syrjäytymistä halutaan ehkäistä ja rikollisuutta vähentää.
Se, että poikien ja miesten ’’tasa-arvo-ongelmiin kiinnitetään entistä enemmän huomiota’’, ei yksin ehkäise syrjäytymistä. Syrjäytymisen ehkäiseminen vaatii konkreettisia toimia eikä vain abstraktia huomion kiinnittämistä. Kuten otsikossa totean, nuorten miesten syrjäytymistä ei ehkäistä korulauseilla.
Valitettavan monet hallitusohjelman tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kirjaukset vaikuttavat tavoitejulistuksilta vailla varsinaista merkitystä ja tosiasiallisia toimia. Tämä näkyy muun muassa raskaus- ja perhevapasyrjinnän ehkäisyä koskevassa kirjauksessa. Hallitusohjelmaan on tähän liittyen kirjattu, että se haluaa ehkäistä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. Samalla kuitenkin se on helpottamassa määräaikaisten työsuhteiden solmimista, mikä tosiasiallisesti voi aiheuttaa raskaus- ja perhevapaasyrjinnän lisääntymistä.
Toivon todella, että yllä kuvattu trendi ei toteudu nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisemistä koskevissa kirjauksissa.
Sunnuntaina 19. marraskuuta vietetään kansainvälistä miestenpäivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.
