Nollatuntisopimuksilla ei Suomen taloutta pelasteta
YLE kertoi tiistaina, miten nollatuntisopimusten ympärillä käydään nyt armotonta kilpailua ja ne ovat vallanneet nuorten arjen. Vuokratyöfirmojen kautta tarjolla oleviin työpaikkoihin vyöryy tuhansia hakemuksia, mutta valituksi tulee vain kourallinen. Nuoret ovat siis valmiita siihen, että he voivat tehdä töitä vain, kun työnantaja katsoo sen tarpeelliseksi.
Myös Palvelualojen ammattiliiton PAMin mukaan nollatuntisopimuksiin perustuva työ yleistyy edelleen Suomessa. Matkailu- ja ravitsemusalalla jopa 15 prosenttia työntekijöistä toimii nollatuntisopimuksen varassa. Myös kaupan alalla nollatuntilaisia on paljon.
Nollatuntisopimus voi toimia hyvänä ratkaisuna esimerkiksi opiskelijalle tai muulle henkilölle, joka ei voi ottaa vastaan kokoaikaista työtä ja jonka toimeentulo on muilla tavoin turvattu. On kuitenkin syytä huomata, että monet osa-aikaiset tai nollatuntisopimuksella työskentelevät eivät ole näin onnekkaassa asemassa. He haluaisivat enemmän tunteja, mutta työnantajat eivät ole valmiita tarjoamaan niitä vaan palkkaavat lisää osa-aikatyöntekijöitä.
Entuudestaan on myös valitettavan tuttua, että muutosneuvottelujen jälkeen kokoaikaisille työntekijöille tarjotaan osa-aikatyötä tai nollatuntisopimusta irtisanomisen sijaan. Vaihtoehtoja on monilla vähän näissä tilanteissa.
Maksimaalisen voiton tavoittelu työntekijöiden kustannuksella ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin.
Nollatuntisopimusten niin kutsuttujen joustavuuselementtien lisäksi pitää kiinnittää huomiota myös niiden kielteisiin vaikutuksiin. Pienipalkkainen työsuhde nollatuntisopimuksen varassa ei yleensä tue toimeentuloa ja työntekijän ansiotaso jää alhaiseksi.
Nyt Orpon-Purran hallitus on leikkaamassa sosiaaliturvaa, kuten työttömyysturvaa ja asumistukea. Leikkausten seurauksena työssäkäyvien köyhyys eli palkkaköyhyys kasvaa, mutta niillä on isoja vaikutuksia myös heidän hyvinvointiinsa.
Työnantajille nollatuntisopimukset ovat edullinen sopimusmalli. Ne tarjoavat täydellisen tavan siirtää kysynnän vaihteluista aiheutuvaa liiketoimintariskiä työntekijöiden harteille. Kun kysyntää on paljon, lisätään työntekijöiden määrää, ja muulloin mennään pienemmällä miehityksellä.
Työntekijöille nollatuntisopimukset merkitsevät työn joustojen menettämistä, kun hengähdystaukoja ei jää. Työntekijöiden odotetaan tekevän töitä täydellä teholla koko työajan, jotta työnantaja saa heistä irti maksimaalisen panoksen mahdollisimman pienin kustannuksin. Työhyvinvoinnin ja työkyvyn edistämisen näkökulmasta tämä on valitettava kehityssuunta.
Nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjatut työelämän ja työntekijöiden oikeuksien heikennykset vain pahentavat nollatuntisopimuksiin liittyviä ongelmia. Maksimaalisen voiton tavoittelu työntekijöiden kustannuksella ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Milloin tulee aika, jolloin huomio kiinnitetään työntekijöiden hyvinvointiin eikä pelkästään taloudelliseen voittoon?
