”No kun rahaa ei oo, se on siinä” – palkkaköyhyys syrjäyttää ja synnyttää näköalattomuutta

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että työllä kyllä pärjää. Valitettavasti tämä ei ole aivan totta. Palkkaköyhyys koskettaa nimittäin ainakin 100 000 palkansaajaa Suomessa ja se tarkoittaa, että monille palkka ei riitä takamaan taloudellista turvaa.

Aloitin toukokuussa korkeakouluharjoittelun SAK:ssa ja sain tehtäväkseni tutkia duunareiden toimeentulo-ongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella haastattelujen avulla, miten arjessa pärjätään, kun palkka ei riitä turvaamaan toimeentuloa. Aiheesta tekee erityisen ajankohtaisen viimeaikainen ostovoiman raju heikentyminen.

Matkustaessani ympäri Suomea haastattelemassa köyhyyden kanssa painivia duunareita kuulin kuvauksia siitä, miten loppukuusta raha ei enää riitä ruokaan, miten omiin tai lasten harrastuksiin ei ole varaa ja kuinka ilman läheisten apua kaikista menoista selviäminen olisi mahdotonta. 

Kuulin kertomuksia myös kekseliäistä selviytymiskeinoista ja siitä, miten vaikeuksista huolimatta moni teki kaikkensa parantaakseen omaa asemaansa. Usein hyviä vaihtoehtoja tilanteen parantamiseen, kuten sopivia työpaikkoja, oli kuitenkin tarjolla vähän, mikä jättää monet taloudellisesti puun ja kuoren väliin. 

Palkkaköyhyydessä eläville reagoiminen yllättäviin menoihin on erittäin haastavaa. Esimerkiksi puhelimen hajoamisesta aiheutuva muutaman sadan euron ylimääräinen kulu pakottaa todennäköisesti ottamaan velkaa tai turvautumaan läheisten apuun. Jos palkka riittää vain nipin napin pakollisten elinkustannusten kattamiseen, varaa mihinkään ylimääräisen ei ole, eikä säästöjä kerry. 

Kun oma vanha autoni hajosi kesken kesää ja haastattelujen keruuta, se toki harmitti, mutta ei onneksi juuri vaikeuttanut työn jatkamista. Pystyin matkustamaan haastateltavien luokse useimmiten myös bussilla tai junalla. Monen tutkimukseen osallistuneen tapauksessa tilanne on sen sijaan aivan toinen, sillä auto on työssäkäynnin kannalta välttämätön. 

Auton korjaaminen tai uuden hankkiminen voi olla menoerä, joka pahimmillaan johtaa velkaantumiseen. Velkaantuminen taas pahentaa rahapulaa ja arjen haasteita. Ilman taloudellisia puskureita arjen materiaalinen perusta on hiuskarvan varassa.

Tekemässäni tutkimuksessa selvisi, että toimeentulo-ongelmat aiheuttivat stressiä ja monella haastateltavalla voimavarat olivat kovalla koetuksella. Jaksamisen hiipuminen ja rahan puute johtavat helposti elämänpiirin supistumiseen kodin ympärille. Kun mahdollisuuksia esimerkiksi harrastamiseen, ulkona syömiseen tai kavereiden luona käymiseen ei rahan tai jaksamisen puutteen takia ole, syyt poistua kotoa vähenevät ja arki muuttuu kurjemmaksi. Hankala elämäntilanne aiheuttikin haastateltavillani huomattavan paljon turhautumista ja muita negatiivisia tunteita. 

Mikä sitten auttaisi? Sosiaaliturvan rooli palkkaköyhyyden vähentämisessä ei ole yksiselitteinen. Yhtäältä sosiaaliturvan on tutkimuksissa havaittu vähentävän köyhyysriskiä, mutta toisaalta sitä ei ole suunniteltu työssäkäyvien köyhien tilannetta silmällä pitäen (Airio, 2008, s.68–69). Tämän lisäksi monet työssäkäyvät saattavat periaatteellisista syistä vierastaa sosiaaliturvaa (Jakonen, 2019, s.107). 

Tutkimuksessani kävi ilmi, että sosiaaliturvaan ei haluttu turvautua ja kokemukset tukien hakemisesta ja saamisesta olivat usein turhauttavia. Työssäkäyvät köyhät ovat sosiaaliturvassa väliinputoajia.

Palkkaköyhyys kytkeytyy matalapakkaisiin töihin ja elämiseen riittämättömään palkkaan. 
Monet haastattelemani duunarit kertoivat, että heidän työnsä on raskasta ja pienipalkkaista. He kokivat, että heidän tekemäänsä työtä ei arvostettu. Työ oli myös ajan kanssa muuttunut vaativammaksi ja vähemmän inhimilliseksi. Vaikka työntekoon liittyi myös antoisia kokemuksia, miettivät monet työpaikan vaihtamista. 

”Meiltä loppuu kohta siivoojat ja pienipalkkaiset ihmiset, kun kukaan ei haluu tehä näitä hommia.” (Maarit, 58, siivooja)

Myös matalammin palkatuilla aloilla työskentelevien pitäisi voida tulla toimeen ja elää mielekästä arkea. Keskeinen kysymys onkin: miten näillä aloilla työskenteleville duunareille voitaisiin taata heidän ansaitsemansa arvostus ja toimeentulo? 

Palkkaköyhyyden näkökulmasta ainakaan hallituksen nyt suunnittelemat heikennykset työntekijän oikeuksiin ja turvaan eivät näytä oikeansuuntaisilta toimilta. 

Lue lisää aiheesta tutkimusraportista.

Lähteet

• Airio, I. (2008). Change of norm?: in-work poverty in a comparative perspective. Kela, Research Department.
• Jakonen, M. (2019). Työssäkäyvän köyhän elämä vaatii jokapäiväistä rohkeutta, teoksessa: I. Hetemäki, H. Koskinen, T. Pulkkinen, & E. Väliverronen (Eds.) (2019), Kaikenlaista rohkeutta. Gaudeamus.

Ilmari Railo työskenteli SAK:ssa korkeakouluharjoittelijana lokakuuhun  2023.