Nalle ja Jussi ristiretkellä
Voimalla vääräuskoisten kimppuun – sitähän keskiajan ristiretket olivat. Vääräuskoisten käännyttämistä pakottamalla oman uskomusjärjestelmän nöyriksi ja uskollisiksi palvelijoiksi.
Nyt UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja ovat työmarkkinaristiretkellä Paperiliittoa ja omia työntekijöitään vastaan. Valmistelua tähän – ehkä näiden herrojen viimeiseen – taisteluun on tehty pitkään. On käytetty monia julkisia puheenvuoroja ay-liikettä ja työehtosopimuksia vastaan. On tehty järjestöllisiä ratkaisuja, jotka ovat luoneet mahdollisuuden ristiretken aloittamiseen. On karusti todettu, että taistelu järjestelmän muutoksesta on välttämätön eikä kustannuksista tarvitse välittää.
Nyt ristiretkellä on oltu pian kahdeksan viikkoa ja kustannuksista ei todellakaan ole välitetty. Tappiota yhtiölle syntyy analyytikoiden arvioiden mukaan 100 miljoonaa euroa kuukaudessa. Ja tämä tietysti tapahtuu omistajien rahoilla. Retken takaisinmaksua ei onnistuta kyllä henkilöstökuluista tekemään, vaikka vaatimukset työehtojen heikennyksistä rapsakoita ovatkin.
Sen lisäksi että omistajat maksavat näiden uskossaan autuaiden herrojen retken, niin kustannuksia syntyy muuallakin. Euroopan painoalan etujärjestö Intergraf vaati reilu viikko sitten työtaistelun nopeaa ratkaisua, koska UPM:n tekemistä tuotteista on pulaa ja hinnat nousevat. Paperin hinta on jo piikissä, ja pula nostaa hintaa edelleen. Sen lisäksi monet muutkin toimijat käyttävät UPM:n tuotteita välituotteinaan, eli työtaistelu aiheuttaa ongelmia näinkin. Mutta nyt, toisin kuin aikaisemmin, toimitusvarmuudella ei vaikuta olevan yhtiölle mitään arvoa. Eikä asiakkailla muutoinkaan, jotka kyselevät jo SAK:ltakin, että mitä yhtiössä oikein tapahtuu.
Asiakkaiden ja omistajien edut, huolet ja ongelmat eivät kuitenkaan hetkauta ristiretkeilijöitä. Oikeamielinen tavoite pyhittää keinot. Työehdot päreiksi, Paperiliitto polvilleen ja työnantajan määräysvaltaa lisää ja paljon. Tarvitaanko nämä, jotta yhtiö menestyisi myös jatkossa? Lyhyt vastaus on, että ei. UPM on vahvassa taloudellisessa asemassa oleva yhtiö, eikä sen tarvitse heikentää rajulla tavalla Suomen tehtaidensa työntekijöiden työehtoja menestyäkseen.
Johdolle on varaa maksaa huippupalkkoja. Toimitusjohtaja saa noin viiden miljoonan euron vuosittaisen korvauksen, kun tavallinen UPM:n työntekijä joutuu tyytymään sadasosaan siitä palkasta. Omistajia hellitään noin 700 miljoonan euron osingoilla vuoden 2021 tuloksesta, jos yhtiökokous hallituksen esityksen hyväksyy.
Julkisuuteen UPM heruttelee tarinaa, että vain liiketoimintakohtaisilla sopimuksilla voi jatkossa menestyä. Nythän Paperiliitto on ollut valmis neuvottelemaan liiketoimintakohtaisista sopimuksista, mutta neuvottelut eivät ole edenneet. Syy ei taida olla sopimusten määrässä, vaan laadussa.
Työnantaja tarjoaa reipasta työajan lisäämistä ilman kompensaatiota – palkanalennusta – kaikilla liiketoiminta-alueilla. Myös vaikkapa selluliiketoiminnassa, jossa muut Suomessa toimivat yhtiöt pärjäävät oikein hyvin jo tehdyillä sopimuksilla. Palkattoman työn lisäksi työntekijöille tarjoillaan työnantajan päätösvallan merkittävää kasvattamista niin työajoista kuin palkoistakin. Täytyy muistaa, että sovittu on pysyvää, kun taas työnantajan tahto on vaihtelevaa.
Nalle ja Jussi ovat ristiretkellä vääräuskoista ay-liikettä vastaan. Vääräuskoista ay-liikettä, joka edustaa jäseniään, UPM:n työntekijöitä, ja uskoo tasavertaiseen sopimiseen ja kohtuulliseen tulonjakoon yhtiön sisällä ja koko toimialalla. Ja se mitä tapahtuu UPM:ssä, ei jää UPM:ään. Ay-liikkeen nujertamisen estäminen ja työehtosopimusten ja -sopimisen suojelu on jokaisen työntekijän etu ja asia. An injury to one is an injury to all.
