Naisten ja miesten alat näkyvät sitkeästi koulutusvalinnoissa
Taas on se aika vuodesta, jolloin monessa kodissa ollaan suurten kysymysten äärellä. Yhteishaku on käynnissä ja tulevaisuuden valinnat askarruttavat nuoria. Mikä ammatti minua kiinnostaa, valitako ammatillinen koulutus vai lukio. Ja mitä sen jälkeen? Miten nuoret sitten valitsevat? Vuosikymmenestä toiseen kovin perinteisellä kaavalla.
Suomessa ammatit jakaantuvat kansainvälisesti vertailtuna erityisen selvästi naisten ja miesten töihin. Tilastokeskuksen luvuista käy ilmi, että yhä edelleen vuonna 2020 miehet rakentavat, kuljettavat ja työskentelevät teollisuudessa. Naiset hoivaavat, kouluttavat ja työskentelevät majoitus- ja ravitsemisalalla. Vain joka kymmenes suomalaisista palkansaajista työskentelee niin sanotuilla tasa-aloilla, joilla on tasapuolisemmin naisia ja miehiä.
Sama suunta näkyy nuorten koulutusvalinnoissa. Tilastokeskuksen mukaan 90 prosenttia terveys- ja hyvinvointialojen koulutuksen sekä kasvatustieteiden koulutuksen suorittaneista on naisia. Miehet taas muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja tietojenkäsittelyn, tieto- ja viestintätekniikan (ICT) alalla. Sama jakolinja näkyy nuorten toiveissa: 15–29-vuotiaiden naisten selvästi yleisin toiveammatti oli sosiaali- ja terveysalalla, ja miehillä puolestaan tekniikan alalla.
Alojen eriytyminen on säilynyt voimakkaana ja jako on viime vuosina vain vahvistunut nuorissa ikäluokissa. Se näkyy etenkin ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden joukossa.
Miksi nuoret valitsevat ammattinsa yhä edelleen kuten isovanhempansa?
Syitä löytyy yhtä lailla kodeista ja kouluista kuin laajemmin yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta: arvoista, asenteista ja rakenteista. Meidän aikuisten olisi syytä tarkastella kriittisesti sitä, miten ohjaamme usein huomaamattamme ja alitajuntaisesti lasta ja nuorta tiettyihin sukupuolirooleihin. Käsi sydämelle. Onko joskus tullut puhutuksi tyttöjen kielipäästä tai poikien matikkapäästä? Kahvipöydässä heitettyä huulta työporukan ainoasta kiintiömiehestä tai -naisesta?
Koulutuksella on huomattava vaikutus miesten ja naisten asemaan työmarkkinoilla, palkkaukseen ja muuhun elämään. Jyrkkää eriytymistä luo osaltaan ammattien arvostus ja niiden palkkataso. Naisvaltaiset alat ovat keskimäärin selkeästi huonommin palkattuja kuin miesvaltaiset alat.
Sukupuolittuneiden koulutus- ja työmarkkinoiden purkamiseksi on mahdollista löytää ratkaisuja. Uutta suuntaa otetaan jo. Naisten osuus tekniikan aloilla on kasvussa ja naiset muun muassa kirjoittavat matematiikan ylioppilaskirjoituksissa aiempaa useammin. Naisten osuutta tekniikassa nostaa se, että he ovat hakeutuneet joukolla uusien alojen, kuten ympäristöteknologian opintoihin tai tekstiilitekniikan alalle. Ilmastonmuutos, kiertotalous, energiatehokkuus ja luontokadon torjunta sekä ihmisten hoivan parantaminen luovat tarvetta uudenlaiselle teknologialle. Tähän naiset myös tarttuvat opiskeluvalinnoissaan yhä useammin. LUMA-aneissa on lumoa. Yhtä varmasti sitä on myös humanistisissa aloissa, kielissä ja kulttuurissa. Matematiikan, fysiikan ja kemian ohella tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän myös henkilökemian osaajia. Pehmeiksi taidoiksi kutsuttu osaaminen kuten tiimityö-, kommunikointi- ja johtamistaidot ovat työelämässä kovaa valuttaa ja niiden merkitys on kasvava.
Kannustetaan yhdessä nuoria tutustumaan eri ammatteihin. Ohjauksen ja riittävän tiedon merkitystä ei voi liiaksi korostaa segregaation purkamisessa ilmenee muun muassa Valtioneuvoston teettämästä selvityksestä. Tärkeää on, että nuoret saavat tietoa ja omakohtaista kokemusta eri aloista. Kesätyöt, työelämään tutustumisjaksot ja muu työkokemus ovat kullan arvoisia silloin, kun nuori puntaroi omaa polkuaan.
Ammatillisen koulutuksen vahvuutena on työelämäyhteistyö. Myös perusopetuksen työelämäyhteyksiä tulisi lisätä ja toimintamuotoja kehittää, jotta nuoret saavat realistisemman käsityksen eri aloista. Sillä jos ei ole tietoa, valitsevat nuoret herkemmin tuttuuden mukaan. Tällöin he valitsevat todennäköisimmin sellaisia ammatteja, joita kohtaavat lähipiirissään tai koulussa, ja joissa näkyy vahva jako naisten ja miesten välillä.
Liiaksi ei voi korostaa myöskään esikuvien merkitystä. Tarvitaan innostavia roolimalleja ja samaistumisen kohteita. Rohkeita roolin rikkojia ja oman tiensä kulkijoita. Sellaisia kuten Minna Canth. Kirjailija, toimittaja, liikenainen, suurperheen yksinhuoltajaäiti ja vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tahtonainen, jonka elämäntyöllä on ollut suuri merkitys Suomen kehittymisessä koulutuksen ja tasa-arvon edelläkävijäksi. Canth on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on saanut oman liputuspäivänsä. Minnan vuoksi liput liehuvat salossa hänen syntymäpäivänään 19.3., jolloin myös juhlistetaan tasa-arvoa.
