Naamion takaa pilkottaa työsuhde
Alustataloutta myydään joustavana tapana tehdä työtä. Puhelin piippaa työmahdollisuuksia, sinä päätät mihin tartut. Vapautta, riippumattomuutta ja joissain tapauksissa päivän kuntoilut samassa paketissa. Todellisuus näyttää toiselta. Työntekijällä on yleensä tilanne, jossa hän ei voi neuvotella ehdoista, mutta hänellä ei ole myöskään varaa jättää tekemättä tarjottua sopimusta.
Ei ole siis ihme, että työ- ja elinkeinoministeriön alainen työneuvosto totesi päätöksessään, että ruokalähetit eivät ole aidosti yrittäjiä vaan työsuhteessa ruuanvälityspalveluja tarjoaviin yhtiöihin.
Ruokalähetit ovat osa ilmiötä, jossa digitaalisten alustojen kautta välitetään työtä. Työ on epäitsenäistä, mutta se teetetään järjestelyin, joiden seurauksena työsuhteen kaltaisessa asemassa olevat henkilöt työskentelevät vailla työsuhteen turvaa, kuten oikeutta palkalliseen sairauslomaan tai työtapaturmavakuutukseen. Alustayritykset kiertävät työehdot ja työnantajavelvollisuudet, eikä työstä kerry sen tekijälle sen enempää sosiaaliturvaa kuin eläkettäkään. Jokainen palkansaaja voi katsoa palkkakuitistaan, kuinka iso osa nämä ovat.
Ruokalähetit eivät ole ainoita. Toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastoon on kehittynyt erilaisia työn tekemisen ja teettämisen muotoja, joilla ei ole mitään tekemistä aidon yrittäjyyden kanssa. Yhteistä on, että työn tekijä kantaa itse yritystoiminnan riskit ja velvoitteet, mutta ei pääse tosiasiassa nauttimaan yrittäjän vapaudesta päättää itse työstään tai hinnoitella työtään, eikä hänelle kerry yritysvarallisuutta. Me kutsumme tätä ilmiötä työsuhteen naamioimiseksi.
Alustatalouden yhtiöille tällainen tapa järjestää työtä on kannattavaa. Jos työntekijät palkattaisiin työsuhteeseen, yritykset joutuisivat vastaamaan työntekijöiden palkkojen sivukuluista, kuten eläke- ja sairausvakuutusmaksuista sekä järjestämään työterveyshuollon. Työvoimakustannukset ovat yrityksille alhaiset, kun niin sanotut toimeksisaajat eivät tosiasiassa hinnoittele työsuoritustaan itse, vaan heille maksettu korvaus mukailee alimpia palkkoja. Todellinen yrittäjä huomioi työnsä hinnoittelussa muun muassa omat eläkemaksunsa.
Onkin epäreilua ja kilpailua vääristävää, että yrityksillä ylipäätään on mahdollista harjoittaa liiketoimintaa polkemalla työntekijöiden oikeuksia. Meidän työlainsäädäntömme ei perustu ajatukselle kahdesta tasavahvasta sopijakumppanista, vaan sääntelyn taustalla on työntekijän suojelu suhteessa vahvemmassa asemassa olevaan työnantajaan. Tätä turvaa yritetään murtaa järjestelyillä, joissa alisteinen työn suorittaja ei saa työntekijästatusta, vaan on jokin muu kumppani, todellisuudessa epäitsenäinen yrittäjä. Ruokalähettien osalta kyse on usein maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jotka ovat erityisen heikossa asemassa työsuhdetta muodostettaessa ja sen ehdoista neuvoteltaessa.
Työelämän muutosta käytetään perusteluna vaatimuksille työelämän lainsäädännön uudistamiseksi. Joustojen avulla pitäisi parantaa milloin työllisyyttä, milloin kilpailukykyä. Aitoja, työlainsäädäntöön perustuvia työsuhteita ja työn tekemistä kunnioittavia rakenteita tulee suojata muuttuvassa työelämässä. On tarpeen jatkaa työtä, jotta työelämän muutokseen vastattaisiin ottamalla huomioon kasvava suojelun tarve tilanteissa, joissa perinteinen tapa tehdä työtä työsuhdeturvan piirissä ei koskekaan kaikkia.
Onneksi maamme hallitus on tarttunut ongelmaan ja hallitusohjelmaan on kirjattu, että lainsäädännön muutostarpeita tarkastellaan esimerkiksi juuri alustatalouteen liittyen. Samoin työsopimuslakia on tarkoitus täsmentää siten, että työsopimussuhdetta ei voisi naamioida muunlaiseksi sopimukseksi. Työneuvoston kannanotto vie asiaa oikeaan suuntaan.
Lue myös Ruokalähetti pelkää koronaa – sairastuminen olisi taloudellinen katastrofi.
