Myrkyllinen työmarkkinakeitos
Viime päivät on sulateltu Teknologiateollisuuden ilmoitusta uudistaa työmarkkinatoimintaansa. Kaikkia jäsenyrityksiä koskeva valtakunnallinen työehtosopimus jää historiaan. Valtakunnallista työehtosopimusta haluvat yritykset voivat hakea uuden työnantajayhdistyksen jäseniksi. Kuinka moni sinne lopppujen lopuksi siirtyy, on vielä arvoitus. Arvoitus on myös, säilyykö sopimuksen yleissitovuus.
Työnantajapuoli vakuutteli, että yleissitovuus ei ole vaarassa. Yritysten pitää hakea uuden työnantajayhdistyksen jäsenyyttä ja se vaatii aktiivista päätöksentekoa yrityksiltä. Kynnys hakea uuden yhdistyksen jäseneksi on korkeampi kuin jäädä vanhan yhdistyksen jäseneksi.
Jos vakavasti oltaisiin oltu säilyttämässä yritysten korkeaa järjestäytymistä, niin järjestelyä ei olisi tällä tavoin toteutettu. Ja muutoinkin kysymys koko järjestelyn mielekkyydestä on kyseenalainen, jos minkään asian ei juuri ole tarkoitus muuttua.
Voi siis hyvin olla, että yleissitovuus teknologiateollisuudesta katoaa. Samoin se katoaa metsäteollisuudesta. Yleissitovilla työehtosopimuksilla on taattu työehdot kaikille alan työntekijöille riippumatta siitä, onko heidän työnantajansa järjestäytynyt vai ei.
Työehtosopimuksilla on parannettu huomattavasti lainsäädännön suomia minimiehtoja. Palkkoja Suomessa säädellään ainoastaan työehtosopimuksilla.
Suomessa tehdään töitä suomalaisilla työehdoilla. Näinhän meille sanotaan aina, kun kyse on ulkomaisesta työvoimasta ja siellä esille tulleista väärinkäytöksistä. Mitä jos alan kaikkia yrityksiä sitovia työehtoja ei enää ole? Julkisuuteenkin on viime aikoina tullut törkeitä alipalkkaustapauksista. Kevyempää työvoiman hyväksikäyttöä tapahtuu vielä paljon enemmän.
Alipalkkaus ja työvoiman hyväksikäyttö vievät markkinat rehellisiltä yrittäjiltä. Työehtosopimusten yleissitovuus on rehellisten, velvoitteensa hoitavien, henkilöstöstään huolehtivien yrittäjien etu. Jatkossa tätä suojaa ei sitten enää todennäköisesti ole.
Samaan aikaan Suomi tarvitsee lisää työvoimaa ulkomailta. Poliitikot puhuvat myös saatavuusharkinnan poistamisesta. Työnantajat voisivat mielin määrin rekrytä ulkomaista, EU:n ulkopuolista työvoimaa duunariammatteihin. Ja työvoiman kauppiaat sitä heille auliisti myyvät.
Ei tarvitse olla kovin innovatiivinen bisnesihminen perustaakseen ulkomaisella työvoimalla pyörivän firman ja alkaakseen tarjota palveluja saalistushinnoilla Suomen markkinoille. Ilman yleissitovuutta palkat ja työehdot voivat olla melkein mitä tahansa. Tulijoita riittää vitosen tuntipalkoilla, ja ilman yleissitovia työehtosopimuksia tämä on aivan laillista toimintaa. Näihin yrityksiin tuskin talokohtaisia tessejäkään saadaan aikaan.
Onko isojen suomalaisten yritysten etu, että Suomeen syntyy halpatyöhön perustuva alihankintateollisuus? Ei tarvitsisi ostaa enää alihankintaa Ukrainasta, kun ukrainalaiset voi tuoda Suomeen tekemään saman työn ukrainalaisella palkkatasolla.
On syytä perätä suomalaisen yritysmaailman moraalia ja yhteiskuntavastuuta. Pahimmillaan tässä pelissä häviävät suomalaiset yrittäjät, suomalaiset työntekijät ja suomalainen yhteiskunta.
Teknologiateollisuus sanoo edistävänsä ratkaisuillaan Suomen etua. Jos käy niin, että yleissitovuus alalta häviää, on todella vaikea nähdä, miten tämä edistää Suomen etua ja suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja yhteiskuntarauhaa.
Populismin nousua olemme ihmetellen katselleet Atlantin takana ja vähän Euroopassakin. Populismi saa pontta myrkyllisestä työmarkkinakeitoksesta. Työnantajilla on tässä oma iso vastuunsa kannettavanaan. Uskon ja vetoan, että he myös vastuunsa kantavat ja huolehtivat yleissitovuuden säilymisestä.
