Miten suomalainen duunari hyötyy eurooppalaisesta yhteisvastuusta?
Koronakriisin myötä hankala keskustelu eurooppalaisesta yhteisvastuusta on palannut otsikoihin. Epidemian torjunnan ensi askeleet ovat olleet pitkälti kansallisia, mutta niin itse taudin kuin sen taloudellisten seurauksienkin voittamisessa yhteisillä eurooppalaisilla ratkaisuilla on tärkeä rooli. Suomalainen duunarikin hyötyy siitä, että Euroopan unioni pysyy yhtenäisenä ja auttaa jokaista jäsenmaataan toipumaan kriisistä.
Eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan paitsi pandemian nujertamisessa myös talouden taantuman lyhentämisessä ja työpaikkojen pelastamisessa sekä mahdollisten työelämän heikennysten torjumisessa. Yhden tai joidenkin valtioiden vajoaminen maksukyvyttömyyteen on uhka myös muille euromaille ja EU:n yhtenäisyydelle.
1. Koronaepidemian voittaminen
Suomen kansallisilla toimilla on suuri vaikutus siihen, kuinka jyrkästi koronatartunnat Suomessa lisääntyvät, kuinka sairastuneita pystytään hoitamaan ja kuinka nopeasti tautitapausten määrä saadaan käännettyä laskuun. Ihmisten liikkumista yli rajojen ei kuitenkaan voi täysin estää, koska välttämätön kansainvälinen tavaraliikenne on turvattava ja ulkomailla vielä olevilla suomalaisilla on oikeus palata kotimaahan. Siksi riski epidemian uuteen leviämiseen on Suomessakin olemassa niin kauan, kunnes se on voitettu kaikkialla maailmassa. Erityisen tärkeää suomalaisten kannalta on saada epidemia taltutettua EU-alueella, jolla yhteydet ovat tiiveimmät.
Euroopan sisällä koronan voittaminen riippuu paljon siitä, onko EU-mailla varaa pitää tartuntoja rajoittavia kieltoja voimassa. Mitä kalliimmaksi nämä rajoitukset erilaisten työllisyyden, työttömien toimeentulon, yritysten ja kuntatalouden tukitoimien kautta valtioille tulevat, sitä suurempi maiden paine on luopua rajoituksista epidemian hillinnän kannalta liian nopeasti. On suomalaistenkin etu, että epidemiaa on varaa torjua tehokkaasti jokaisessa EU-maassa.
2. Taantuman lyhentäminen ja työpaikkojen pelastaminen
Liikkumisen ja liiketoiminnan rajoittaminen koronatartuntojen ehkäisemiseksi pudottaa nopeasti yritysten ja työntekijöiden tuloja. Kun monien tulot pienenevät samaan aikaan, valtiovallan määräysten lisäksi liiketoimintaa heikentää myös kysynnän ehtyminen. Yritysten tuotanto häiriintyy myös työntekijöiden sairastumisten ja karanteenien sekä raaka-aineiden ja komponenttien saatavuuden vaikeutuessa.
Koronarajoitusten, menetettyjen tulojen ja heikentyvän kysynnän synnyttävää taantumaa voidaan hillitä valtion rahalla, jolla tuetaan yrityksiä ja työntekijöitä. Tehokkaillakin taantumaa torjuvilla toimilla yhdessä maassa on kuitenkin rajalliset vaikutusmahdollisuudet, jos EU:n sisämarkkinoiden talouksiltaan yhteen kytkemät maat eivät kaikki kykene riittävään elvytykseen.
Suurelta osin EU:n alueelle suuntautuva suomalainen vienti kärsii vakavasti niin kauan, kun koronan aiheuttama taantuma jatkuu muissa EU-maissa. Siksi on Suomenkin taantuman lyhentämisen ja työpaikkojen pelastamisen kannalta tärkeää löytää ratkaisuja, joilla syvä taantuma Euroopassa estetään. EU:n yhteisin toimin voidaan varmistaa, etteivät esimerkiksi liiallisiksi nousevat valtionlainojen korot estä jäsenmaita elvyttämästä talouksiaan.
3. Työelämän heikennysten torjuminen
Mitä syvempään ja pidempään taantumaan EU ja sen myötä Suomi sukeltaa, sitä suurempi on paine palkkojen alentamiseen, työelämän joustojen lisäämiseen, työttömyys- ja muun sosiaaliturvan heikentämiseen sekä erityisesti pienituloisille elintärkeiden julkisten palvelujen leikkaamiseen.
Paine palkansaajille haitallisiin leikkauksiin ja joustoihin kasvaa myös EU:n suunnalta, jos Euroopan unionissa reagoidaan koronakriisistä aiheutuvaan taantumaan samalla tavoin kuin finanssikriisin yhteydessä: edellyttäen jäsenmailta julkisen talouden leikkauksia ja palkkakustannuksia alentavia työmarkkinajoustoja. Jos sen sijaan unionissa löydetään yhteisymmärrys taantuman torjumisesta koordinoidulla elvytyksellä ja tulevaisuusinvestoinneilla sekä palkansaajien ja työttömien ahdingon helpottamisella, paine heikennyksiin on Suomessakin pienempi.
4. Valtioiden maksukyvyn ja euron pelastaminen
Kun valtiot joutuvat käyttämään poikkeuksellisen paljon rahaa sairaanhoidon vahvistamiseen sekä yritysten, työllisyyden ja ihmisten toimeentulon tukemiseen, ne velkaantuvat nopeasti. Suomenkin valtionvelka nousee nyt nopeaa tahtia, mutta vaikein tilanne on maille, joilla velkaa on ennestäänkin paljon ja velanhoitoon menee merkittävä osa valtion menoista. Tilanteen edelleen vaikeutuessa velkaisimmille maille voi syntyä finanssikriisin vuosina nähty tilanne, jossa uuden rahoituksen saaminen vaikeutuu ja velkojen korot nousevat kestämättömiksi.
Kun yksi euroalueen maa uhkaa ajautua maksukyvyttömäksi, herää kysymys siitä, pitäisikö sen erota yhteisvaluutasta ja ottaa käyttöön oma valuutta. Yhden maan euroeron vakava riski puolestaan vaikeuttaa heti monen muunkin raskaasti velkaantuneen maan lainansaantia ja nostaa velkojen korkoja. Jos tämä kierre pääsee vauhtiin, alkaa luottamus koko yhteisvaluutan pysyvyyteen kadota. Silloin kaikki euromaat ovat vaikeuksissa – myös Suomi.
5. Euroopan unionin eheyden vaaliminen
Suurin osa suomalaisista pitää EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana. Jäsenyyttä pidetään tärkeänä niin talouden, vapaan liikkumisen, turvallisuuden ja ilmastopolitiikan kannalta kuin pienen maan vaikutusmahdollisuuksienkin takia. Ilman riittävän vahvaa ja yhtenäistä Euroopan unionia Suomi kohtaisi rajat ylittävät haasteet ja kansainväliset jännitteet yksin. Siksi suomalaisille on tärkeää, että EU pysyy koossa ja toimintakykyisenä.
Eurooppaan saapuessaan koronakriisi nosti pintaan jäsenmaiden välisiä vanhoja epäluuloja. Syntyi myös uudenlaisia jännitteitä, kun jäsenmaat esimerkiksi reagoivat epidemiaan kieltämällä terveydenhoidon tarvikkeiden viennin. Tarvikepulasta kärsivissä pahimman tautitilanteen maissa naapurimaiden varotoimet näyttäytyivät piittaamattomuutena ja itsekkyytenä. Asia sai myös maailmanpoliittisen ulottuvuuden, kun Kiina ja Venäjä tarjoutuivat näyttävästi auttamaan esimerkiksi Italiaa. Sittemmin näiden maiden toimittamat varusteet ovat osoittautuneet jopa käyttökelvottomiksi.
Pienellä viiveellä Euroopan unioni on nyt järjestänyt apua kriisistä selviämiseen. Unioni on muun muassa organisoinut sairaalavarusteiden yhteishankintoja ja ohjannut rahaa rokotetutkimukseen. Jäsenmaiden talouden liikkumavaraa EU on lisännyt muun muassa antamalla maille luvan ylittää euromaita sitovat velka- ja alijäämäsäännöt sekä mahdollistamalla unionin eri rahastojen käytön koronakriisiin hoitoon. Euroopan keskuspankki puolestaan on käynnistänyt velkakirjojen osto-ohjelman, jonka tarkoitus on helpottaa valtioiden ja yritysten maksukykyä.
Huoli EU:n eheydestä kriisin edetessä ei kuitenkaan ole ohi. Monet jäsenmaat tulevat olemaan epidemian jäljiltä vakavissa talousvaikeuksissa ja odottavat unionilta solidaarisuutta kaikkia yllättäen kohdanneessa kriisissä. Joissain maissa koetaan myös, että EU:n vuosien varrella vaatimat julkisen talouden leikkaukset ovat osittain pahentaneet terveydellistä hätätilaa. Vahvemman talouden maiden puheet vastuullisesta taloudenpidosta ja kunkin jäsenmaan omasta vastuusta koetaan koronakriisistä pahimmin kärsivissä maissa helposti korostetun epäsolidaarisina.
Euroopan unionin eheyden ja toimintakyvyn kannalta on nyt oleellista, etteivät finanssikriisin jäljiltä edelleen elävät jäsenmaiden väliset vastakkainasettelut edelleen syvene. Riskinä on niin yhteisvastuuta odottavissa kuin kunkin maan omaa vastuuta korostavissa maissa syvenevä kyynisyys ja epäluulo muita maita ja lopulta koko eurooppalaista yhteistyötä kohtaan.
Jos usko muiden maiden solidaarisuuteen ja reiluihin pelisääntöihin menetetään, kyse ei ole pelkästään Eurooppaa nyt jakavista talouspolitiikan ristiriidoista. Lopulta vaakalaudalla voivat olla myös suomalaisten EU:ssa tärkeänä pitämät vapaa liikkuvuus ja sisämarkkinoiden vientimahdollisuudet, yhteiset vaikuttamismahdollisuudet kansainväliseen kauppa- ja ilmastopolitiikkaan sekä unionin tuoma turva alueellisten tai globaalien jännitteiden varalle.
