Mitä yleissitovuuden menettäminen konkreettisesti tarkoittaisi?

Työnantajapuolella ainakin Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus tähtäävät tällä hetkellä siihen, ettei tulevaisuudessa heidän aloillansa neuvotella enää yleissitovia työehtosopimuksia. Monelle työntekijälle yleissitovuus terminä ei sano juuri mitään. Miksi siis huolestua jostain sellaisesta, mikä ei tunnu koskettavan itseä? Annetaan ihan konkreettinen esimerkki.

Tältä saattaisi näyttää, kun työehtosopimusten yleissitovuudesta on luovuttu.

”Tervetuloa meille töihin. Kun tuota yleissitovuutta ei ole enää voimassa, niin työehdoista sovitaan paikallisesti ihan lainsäädäntöpohjalla. Ai mikä yleissitovuusko? No se oli sellainen järjestelmä, jossa samalla alalla työskenteleville piti olla samat minimityöehdot. Nyt ollaan joustavia puolin ja toisin, eikös vain?

Lähdetään liikkeelle. On tässä aika paljon sovittavaa työehdoista ennen kuin tuota työsopimusta voidaan allekirjoittaa. Ai haluaisit luottamusmiehen mukaan? Ei meillä sellaista ole, kun ei ole yleissitovaa työehtosopimustakaan. Eikä olla neuvoteltu normaalisitovia sopimuksia liitonkaan kanssa, kun työntekijöillämme ei ole ollut tapana kuulua liittoon. Luottamusvaltuutettu meillä on kyllä valittu, mutta hän ei ole tänään töissä. Voinhan minä hänelle soittaa, mutta siinä menee aikaa ja meillä on muitakin hakijoita tuolla oven takana.

Eli näin mennään, sitähän minäkin. Vakituinen sopparihan sulla on kyseessä ja laitetaan siihen asiaan kuuluva kuuden kuukauden koeaika. Irtisanomisajat ja muut laitetaan lain mukaan. Viikon tuntimäärä 0–40 tuntia, kun työvoiman tarve ei ole kiinteä ja pysyvä. Mennään työaikalain pykälien mukaan ja palkka maksetaan joka toinen viikko. Tämä varmaan sopinee. Työvuorot saat tietää sitten noin viikkoa ennen, tai   saattaa tulla myöhemminkin, kun on vähän hässäkkää. Jos sinulle tulee yli kuuden tunnin työpäiviä, ruokatauko on puoli tuntia ja se ei ole työaikaa. Muita päivittäisiä taukoja, kuten kahvitaukoja ei ole. Nekin kun tulivat aiemmin työehtosopimuksen mukana.

Puhutaan vähän sitten tuosta palkasta. Eli jos lakipykälien mukaan mennään tässäkin? Hyvä. Jos sulle uutena työntekijänä laitettaisiin palkaksi kymmenen euroa tunnissa? Olisi mukavan pyöreä summakin. Ylitöistä maksetaan sitten lain mukaan, eli vuorokautisesta ylityöstä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta 50 prosentilla ja niitä seuraavilta tunneilta sadalla prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka. Sunnuntaityöstä sadalla prosentilla korotettu palkka. Kaikki ok? Hyvä juttu. Lain mukaan pitää maksaa tavanomaista ja kohtuullista palkkaa, niin se on nyt sitten tällä kuitattu. Mahdollisia palkankorotuksia katsellaan sitten joskus, mutta joulubonuksia tietty aina voi saada, jos hoitaa työnsä tosi hyvin.

Kirjataan tähän myös, että mitään vuorolisiä, kuten ilta-, lauantai- tai yölisiä, ei makseta. Myöskään äitiys- tai isyysvapaasta ei makseta palkkaa. Työmatkoilta ei makseta päivärahaa. Eikä mitään lomarahaakaan saa. Sijaisuuskorvauksia ei ole, eikä työmatkoista vapaa-ajalla makseta. Nämä ovat juuri niitä turhuuksia, joista päästiin yleissitovuudesta luovuttaessa eroon. Sairausajan palkkaa saa sairastumispäivän jälkeen vain seuraavan yhdeksän arkipäivän ajan ja ensimmäinen päivä on karenssipäivä, jolloin sairausajan palkkaa ei tule.

Noniin, jos nämä työehdot ovat nyt yhdessä paikallisesti sovittu? Samalla kaavalla muidenkin kanssa mennään. Siirrytäänkö sitten siihen työsopimukseen ja sen allekirjoittamiseen?”

Tällainen tilanne on tietysti spekulaatiivinen, vaikka täysin mahdollinen nykyisen työlainsäädännön puitteissa ilman yleissitovuutta.

Sen lisäksi, että tehdyt päätökset ovat työntekijöiden työehdoille märkä rätti vasten kasvoja, osuu rätti pahasti myös pienempien työnantajien kasvoille. Pienemmillä yrityksillä ei välttämättä ole osaamista tai aikaa lähteä neuvottelemaan työpaikalla kaikista niistä työehdoista, joista aiemmin työnantaja- ja työntekijäjärjestöt neuvottelivat keskenään. Myös työnantajienkin peräänkuuluttamaa paikallista sopimista on harjoitettu nykyisen järjestelmän puitteissa onnistuneesti jo vuosikymmenten ajan. Miksi siis korjata jotain sellaista, mikä ei ole rikki?

Vaikka alan työnantajajärjestö luopuisi sopimusten tekemisestä, ammattiliitto on jatkossakin paras työntekijän turva. Mitä suurempi määrä työpaikan työntekijöistä kuuluu ammattiliittoon, sen parempi neuvotteluasema ammattiliitolla on myös yrityskohtaisesti neuvoteltaessa. Ammattiliitto ei koostu liiton toimitsijoista vaan nimenomaan työpaikalla olevista työntekijöistä.

Nyt on aika kiinnostua omista työehdoista ja liittyä ammattiliittoon. Sopivan SAK:laisen ammattiliiton voit käydä tarkistamassa osoitteesta www.liitot.fi. Työmarkkinoille tarvitaan jatkossakin tasapuolisuutta, vakautta ja joustoa – kaikkea sitä, mitä Metsäteollisuuden ja Teknologiateollisuuden päätökset eivät todellakaan kasvata.