Minimityöajan vakiintuminen myös nollatuntisopimuksiin

Nollatuntisopimuksilla tarkoitetaan työaikamuotoa, jossa työntekijän työsopimukseen ei ole kirjattu minimityöaikaa, vaan se voi vaihdella nykyisen lain mukaan 0-40:n viikkotunnin välillä. Alkuun joustavuus kuulostaa varmasti mukavalta, mutta nollatuntisopimuksilla työskentelevän yllätykseksi toimeentulo saattaa olla tiukassa. 

Tilastokeskuksen tuoreen selvityksen mukaan Suomessa työskenteli nollatuntisopimuksella hiukan yli 100 000 työntekijää. Edelliseen, vuoden 2014 määrään nähden, kasvua on parikymmentä prosenttia. Kasvu on merkittävä ja SAK onkin pitkään ollut huolissaan nollatuntilaisten kestävästä toimeentulosta sekä mahdollisuudesta rakentaa elämäänsä pitkäjänteisesti eteenpäin. 

Tilastokeskuksen mukaan vain noin 40%:a ilmoittaa valinneensa nollatuntisopimuksen omasta halustaan. Loput ovat sitä mieltä, että työtä ei ollut muutoin saatavissa tai tämä on ollut ainoa mahdollisuus työllistyä lainkaan. 

Ei voi olla oikein, että yrittäjäriskiä siirretään nollatuntisopimusten avulla työntekijöille ja näin pahimmassa tapauksessa heidän palkanmaksunsa ja toimeentulonsa katkeaa kokonaan, työsuhteen pysyessä voimassa. Tämä epäkohta on korjattava. 

Uudessa hallitusohjelmassa on kirjaus siitä, että hallitus aikoo parantaa pätkätöissä ja nollatuntisopimuksella työskentelevien asemaa. Haaste on siinä, miten säilyttää työmarkkinoiden riittävä joustavuus ja samalla luoda mahdollisuuksia rakentaa pitkäjänteisempää tulevaisuutta kuin maksimissaan kuukauden mittaiseksi ajaksi. SAK on jo aiemmin esittänyt ratkaisuksi työajan vakiintumisen tarkastelua ja kirjaamista työsopimuksen ehdoksi.

Työajan vakiintumisen idea on, että mikäli nollatuntisopimuksella työskentelevän työntekijän työaika on lainsäädäntöön kirjatun tarkastelujakson ajan keskimäärin X tuntia, tulisi tästä vakiintuneesta työajasta henkilön minimityöajan määrittelevä työehto. Mikäli työntekijä itse ei minimiehtoa halua, ei siitä luonnollisesti tarvitse sopia. Mallissa on siis mahdollista yhdistää parempi toimeentulo ja aitoon tilanteeseen perustuva joustavuus. 

Keskeinen argumentti työajan vakiintumista vastaan on työmarkkinoiden jäykistymisen pelko. Tämä on sikäli tarpeeton huoli, että vakiintumista edeltää kuuden kuukauden tarkastelujakso. Tällöin on mahdollista selvittää, onko työn luonne aidosti sellainen, että työmäärä ja -aika vaihtelevat. Nykyinen työsopimuslakikin jo sanoo, että nollatuntisopimuksen on perustuttava aitoon tarpeeseen. Mutta vastuu työajasta on jätetty työntekijälle, koska hänen on oltava aloitteellinen. Vakiintumismenettely poistaa myös tämän ongelman.

Hallitus on kirjannut ohjelmaansa myös, että työsopimusten tilannetta selvitetään työaikojen osalta, ja että nollatuntisopimuksilla työskentelevien henkilöiden työajan vakiintumista vahvistetaan tulevassa lainsäädännössä. Meillä SAK:ssa on vahva näkemys siitä, että epävarmuudesta kärsiviä työntekijöitä voidaan tällä tavoin auttaa, menettämättä herkkyyttä työmarkkinoilla. Olemmekin valmiita viemään asiaa kolmikantaisesti eteenpäin.