”Mikä siinä on, kun ei mihinkään sovi tai kelpaa” – haastattelut paljastivat työttömien karun tilanteen
"Keskustelut tarjosivat minulle mahdollisuuden lähestyä tutkimusaihetta työnhakijoiden kokemusten näkökulmasta ja näin ollen lisäsivät ymmärrystäni työllistymisen haasteista. Vaikka työnhakijoiden kertomat kokemukset työnhausta eivät ole mieltä ylentäviä, ovat ne sitäkin tärkeämpiä."
Minttu Hyötynen, Korkeakouluharjoittelija
Aloitin elokuussa työt korkeakouluharjoittelijana SAK:ssa. Olen kuluneen syksyn aikana kiertänyt ympäri Suomea haastattelemassa SAK:n alojen työttömiä työnhakijoita. Tavoitteenani on ollut selvittää, millaisia haasteita työnhakijat kohtaavat työnhaussa. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, sillä työllisyys on heikentynyt ja työttömien määrä kasvaa.
Haastatteluiden aikana tapasin erilaisissa tilanteissa olevia työnhakijoita. Nopeasti minulle kävi selväksi, että työllistymismahdollisuudet rakentuvat monista eri tekijöistä ja näin ollen jokaisen työnhakijan tilanne on yksilöllinen. Esimerkiksi asuinpaikka- ja aluekohtainen työllisyystilanne, elämäntilanne, työnhakijan henkilökohtaiset ominaisuudet tai autonkäyttömahdollisuus määrittivät työnhakijan mahdollisuuksia työnhaun suhteen.
Yksilöllisistä tilanteista huolimatta haastatteluissa oli myös yhtäläisyyksiä. Miltei jokainen työnhakija kertoi kohtaavansa työnhaussa toistuvia pettymyksiä, torjuntoja ja vastaamattomuutta haetuista työpaikoista. Kokemuksista oli seurannut työnhakijoille toinen toistaan hankalampia tunteita, kuten epävarmuutta, turhautumista ja huonommuuden tunteita. Toistuvat pettymykset ja torjutuksi tuleminen saivat työnhakijat pohtimaan, mikseivät he kelpaa.
”Tulee tämmönen, että minä en kelpaa mihinkään, kun mä olen näin vanha. Mä koen tän näin, että mulla on työhaluja ja mä haluan mennä töihin ja mulla on paljon annettavaa. Mutta ei oo mihkä mennä.” (Nainen, 62-vuotias)
Myös muita yhtäläisyyksiä tuli ilmi. Työnhakijat kertoivat erilaisista keinoista, joiden avulla he pyrkivät suojautumaan työnhaun aiheuttamilta hankalilta tunteilta ja mahdollisesti myös parantamaan omia työllistymismahdollisuuksiaan. Ensin hyvät uutiset: työnhakijat kertoivat tilanteensa helpottaneen esimerkiksi säästöjen, lähimmäisten tuen tai ammattiylpeyden myötä. Osa haastateltavista koki myös pystyvänsä parantamaan työllistymismahdollisuuksiaan työnhakutaitojen avulla. Sitten huonot uutiset: kaikilla ei näitä keinoja ollut. Silloin työnhakija oli entistä alttiimpi huonommuuden tai turhautumisen tunteille. Pahimmassa tapauksessa viimeiseksi suojautumiskeinoksi jäi työpaikkojen hakematta jättäminen.
”Vähän tuntuu, että silleen jumissa, että pyörii ympyrää. Ei tiiä mitä tekis, että miten tästä etenenis, että miten hiton lailla tässä ossaa toimia. Mutta se on, kai aika näyttää minne se menee. Ei pitäs ressata, mutta kyllähän niitä väkistenkin tietysti aina tullee mietittyä.” (Mies, 58-vuotias)
Haastatteluiden jälkeen pohdin paljon työnhakijoiden kertomuksia. Haastatteluissa toistuivat kokemukset toistuvista pettymyksistä, torjunnoista sekä vastaamattomuudesta. Työnhaku näyttäytyi monelle kylmäkiskoisena ja työnantajat kasvottomina. Kokemukset työnhaussa mursivat työnhakijoiden itsetuntoa ja tulevaisuususkoa. Mutta minkä vuoksi toiset työnhakijat näyttivät olevan alttiimpia näille vaikutuksille?
”Miul on 200 päivää tos miun liiton rahoilla enää jäljellä, niin jos mie en saa 200 päivän aikana ollenkaan työtä mie oon aivan kusessa. Sanotaanko näin, suoraan sanottuna. (…) Mitä lähemmäs sitä …menee, sitä enemmän kasvaa se ajatelma siinä, että enemmän alkaa ottaa vatsasta.” (Mies, 30-vuotias)
Kokemukset ikäsyrjinnästä, työttömyysstressi, taloudellinen ahdinko sekä haasteet terveydentilan tai jaksamisen kanssa näyttivät altistavan yleisimmin työnhakijat työnhaun negatiivisille vaikutuksille. Työttömyysstressi piti sisällään niin korkean työllistymismotivaation kuin paineen työllistyä esimerkiksi taloudellisen ahdingon tai häpeän vuoksi.
”Ainut hyvä, millä saa oman itsensä aina nousemaan suosta, niin on se, että miettii, mitä on saanu aikaseks ja mitä kiitosta on saanu, niin se on semmosta.” (Nainen, 58-vuotias)
Keitä nämä asiat koskettivat?
Ikäsyrjintää kokivat erityisesti yli 50-vuotiaat työnhakijat. Usein heidän työllistymismotivaationsa oli korkea, jolloin työnhaun tuloksettomuus koettiin erityisen turhauttavana ja epäoikeudenmukaisena. Ikäsyrjintä aiheutti huonommuuden tunteita, mutta ehkä juuri sen vuoksi haastateltavat kertoivat palaavansa aiempiin positiivisiin työelämäkokemuksiin. Aiemmat kokemukset näyttivät ylläpitävän heidän omanarvontuntoaan. Usein yli 50-vuotiaiden taloudellinen tilanne oli myös vakaampi säästöjen tai omaisuuden myötä. Siitä huolimatta ikäsyrjintää kokeneet työnhakijat kokivat vaikutusmahdollisuutensa työllistymisen suhteen hyvinkin rajallisiksi.
”Ainut hyvä, millä saa oman itsensä aina nousemaan suosta, niin on se, että miettii, mitä on saanu aikaseks ja mitä kiitosta on saanu, niin se on semmosta.” (Nainen, 58-vuotias)
Lopulta selvisi myös, ketkä näyttivät olevan kaikista haavoittuvimmassa asemassa työnhakijoina. Alle 40-vuotiaat työnhakijat kertoivat taloudellisesta ahdingosta ja sen aiheuttamasta työttömyysstressistä. He kokivat merkittävää huonommuutta työttömyydestä ja näkivät tulevaisuutensa toivottomana. Myös he kertoivat, etteivät pysty vaikuttamaan omaan työllistymiseensä. Kynnyksen työelämään siirtymiselle koettiin kasvavan jatkuvasti esimerkiksi itsetunnon laskemisen vuoksi. Työelämään siirtymisestä koettiin suurta painetta, mutta samalla se synnytti epävarmuutta omasta pärjäämisestä. Myös terveydentilan ja jaksamisen koettiin huonontuneen työttömyysaikana.
”Miettii sitä, että en pääse kuitenkaan ja sitten rupee miettiin, että entä jos pääsenkin. Sitten tulee vähän semmonen pelko, että jos mä pääsenkin enkä pärjääkkään.” (Nainen, 39-vuotias)
Keskustelut tarjosivat minulle mahdollisuuden lähestyä tutkimusaihetta työnhakijoiden kokemusten näkökulmasta ja näin ollen lisäsivät ymmärrystäni työllistymisen haasteista. Vaikka työnhakijoiden kertomat kokemukset työnhausta eivät ole mieltä ylentäviä, ovat ne sitäkin tärkeämpiä.
Sain myös kuulla useita ajatuksia siitä, millaiset asiat voisivat auttaa työnhakijoita työnhaun ja työllistymisen suhteen. Työnhakijoiden mukaan riittävä toimeentulo sekä tuki työnhakukustannuksiin, yksilölliset työvoimapalvelut, työnhakijat huomioivat rekrytointiprosessit sekä hyvät työelämäkokemukset voisivat tukea työnhakijoiden työnhakua ja työllistymistä. Pitkien vaatimuslistojen sijaan työnhakijat toivoivat työnantajilta mahdollisuuksia kerryttää osaamista työelämässä.
Tutkimusprojektini ja sitä myöten korkeakouluharjoitteluni SAK:ssa on tullut loppusuoralle. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että työnhaun tilkittyjen teiden sijaan kynnyksen työelämään siirtymiselle tulisi olla matala. Tämä edellyttäisi sitä, että työnhakijoiden vaikutusmahdollisuudet omaan työllistymiseensä olisivat nykyistä paremmat.
”…se näköalattomuus tulee enemmän siinä, että ei oikein enää niin kun tiiä että mitä tässä hakis ja mitä tekis.” (Nainen, 39-vuotias)
Tutustu korkeakouluharjoittelija Minttu Hyötysen SAK:lle tekemään haastattelututkimukseen tutkimukseen Työnhaun tilkityt tiet.