Lakisääteinen vientimalli puuttuu sopimusvapauteen

Hallitusohjelman mukainen lakisääteinen vientimalli puuttuu työmarkkinaosapuolten sopimusvapauteen. Tältä tosiasialta halutaan kuitenkin ummistaa silmät.

Vientimallilla tarkoitetaan sitä, että vientialat määrittelevät palkankorotusten tason myös kaikille muille aloille. Lakisääteinen vientimalli tarkoittaa puolestaan tämän mallin viemistä lainsäädäntöön.

Kun lakisääteisen vientimallin yhteydessä puhutaan työmarkkinaosapuolten sopimusvapaudesta, sillä samalla sekunnilla nousee usein esiin argumentti: ’’Ei tällä lakimuutoksella puututa työmarkkinaosapuolten sopimusvapauteen – voivathan osapuolet sopia mitä vain sovittelujärjestelmän ulkopuolella.’’

Tämä näennäisargumentti ei kuitenkaan kestä merivettä. Perustelen kantaani alla.

Ensinnäkin riippumaton sovittelija on työehtosopimustoimintaa tukevana toimijana olennainen osa suomalaista sopimusjärjestelmää.

Riippumattoman sovittelijan merkitystä voidaan havainnollistaa vertauksella riippumattomien tuomioistuinten toimintaan: Suomessa tuomioistuimet ovat riippumattomia.

Tuomioistuinten riippumattomuus tarkoittaa sitä, että ne ovat päätösvallassaan itsenäisiä eikä mikään ulkopuolinen taho voi puuttua niiden ratkaisuihin. Näin ollen esimerkiksi hallitus ei saa pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuinten ratkaisutoimintaan.

Mitäpä, jos hallitus päättäisikin, että tuomioistuinten tulisi jatkossa ottaa tuomioissaan huomioon esimerkiksi kansantalouden kokonaisetu?

Mitäpä jos hallitus päättäisikin, että tuomioistuinten tulisi jatkossa ottaa tuomioissaan huomioon esimerkiksi kansantalouden kokonaisetu? Olisiko tuomioistuinten toiminta silloin riippumatonta poliittisesta päätöksentekijästä?

Tätä esimerkkiä voi käyttää myös havainnollistamaan yllä kuvattua argumenttia koskien sopimusvapautta. Palataan siis taas tuomioistuinesimerkkiin.

Hallitus on siis nyt päättänyt, että tuomioistuinten tulee tuomioissaan aina ottaa huomioon kansantalouden kokonaisetu.

Tämän jälkeen Matille ja Maijalle tulee sopimusriita. Matti ja Maija haluaisivat saattaa riidan riippumattoman tahon ratkaistavaksi. Matti ei haluaisi tässä asiassa sekoittaa asiaan ’’kansantalouden kokonaisetua’’. Matti arvioi, että tämä lisätekijä johtaa todennäköisesti aina Maijalle edulliseen lopputulokseen. Matin ei siis kannata saattaa asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Kysymys kuuluukin: Sanoisitko yllä olevassa tilanteessa Matille, että ei muutoksella ole vaikutusta sinun sopimusvapauteesi – voithan aina sopia ja ratkoa asian tuomioistuimen ulkopuolella!

Periaatteessa Matilla tämä ’’vapaus’’ on – eihän riita-asiassa ole tosiaan pakko mennä tuomioistuimeen asiaa ratkomaan. Eri asia on, miten Matti voi saada asiansa ratkaistuksi. Siihen tämä argumentaatio (näennäis)vapaudesta ei anna vastausta.

Tosiasiassa Matilla ei ole enää käytössään riippumatonta instituutiota asian ratkaisemiseksi. Käytännössä Matin näkökulmasta tuomioistuin menettäisi merkityksensä – mikä puolestaan vaikuttaa Matin mahdollisuuksiin tehdä jatkossa sopimuksia Maijan kanssa. Tällä tavoin Matin sopimusvapauteen on puututtu, vaikka lainsäädännössä ei nimenomaisesti ole Mattia sopimusvapauden yhteydessä mainittu.

Sovittelijan käsien sitominen lainsäädännöllä tarkoittaa nimittäin sitä, että olennaisena osana sopimusjärjestelmää toiminut riippumaton sovittelijainstituutio menettää merkitystään. Tämä tapahtuu siksi, että luotto sovittelijan riippumattomuuteen horjuu.

Esimerkkitilanne on nyt käsillä työmarkkinoiden osalta. Sovittelijan käsien sitominen lainsäädännöllä tarkoittaa nimittäin sitä, että olennaisena osana sopimusjärjestelmää toiminut riippumaton sovittelijainstituutio menettää merkitystään. Tämä tapahtuu siksi, että luotto sovittelijan riippumattomuuteen horjuu.

Lakisääteinen vientimalli puuttuu siis sopimusvapauteen. Eikä asia hokemalla muuksi muutu.