Lakisääteinen lobbauksen avoimuusrekisteri hälventäisi epäluuloja vaikuttamistyötä kohtaan
Lobbaaminen, vaikuttaminen nousi taas otsikoihin Säätytalon hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä. Varmaan odotetusti. Eihän kukaan iltapäivälehtien tai vielä aikaisemmin aamulla ilmestyvien sanomalehtien kolumnisti voinut jättää tätä herkkupalaa haukkaamatta: SDP-johtoisen hallituksen hallitusohjelmaa kasataan kokoonpanolla, jossa on mukana SAK:n palkollisia! Hirmuista! Olkoonkin, että he toimivat Säätytalolla puolueensa neuvottelijoina.
En huomannut, että kukaan arvostelijoista olisi erityisesti kiinnittänyt huomiota hallitusohjelmaneuvottelijoiden pätevyyteen, heidän asiantuntemukseensa. Eikö kuitenkin ole kaikkien etu, että seuraavat neljä vuotta yksi Suomen tärkeimmistä asiakirjoista on mahdollisimman hyvällä ja syvällä asiantuntemuksella laadittu. Toki politiikassa joudutaan aina tekemään kompromisseja, kuten Säätytalonkin neuvottelut ovat jälleen osoittaneet, mutta joka tapauksessa asiaosaamista on pöydissä ollut tarjolla.
Ideologioilla, poliittisilla suuntauksillakin on väliä. Tämäkin näyttää aina monilta unohtuvan. Politiikassa kun ei ole kovin paljon absoluuttisia totuuksia. Viittaan tällä esimerkiksi veropolitiikkaan. Kansa halusi eduskuntavaaleissa selvästi muutoksen, eikä se ollut sen koulukunnan puolesta, joka kaikissa käänteissä huutaa veroja alas.
Mutta takaisin lobbaukseen. Suomessa on jo useita vuosia toiminut Edunvalvontafoorumi, jonka jäseneksi on voinut liittyä eri alojen lobbareita, yhteiskuntavaikuttajia. Mukana on muun muassa työmarkkinajärjestöjen ja yritysten, myös ns. vaikuttajaviestintätoimistojen työntekijöitä.
Alkuvuodesta puhemies Paula Risikon johdolla valmisteltiin lakisääteistä lobbauksen avoimuusrekisteriä, jota työtä uusi hallitus voi hyödyntää asian valmistelussa. Myös Edunvalvontafoorumi oli puheenjohtajansa Tuomo Yli-Huttulan kautta valmistelutyössä mukana. Alkuvuodesta Edunvalvontafoorumi julkaisi kannanoton – siis lobbasi – avoimuusrekisterin puolesta, jonka on allekirjoittanut yli sata foorumin jäsentä, mukana muun muassa tämän kirjoittaja ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
Rekisterin tarkoituksena on, että siihen mukaan lähteneet edunvalvojat sitoutuvat noudattamaan suhteissaan hyvää edunvalvonnan tapaa ollessaan yhteydessä eduskunnan, valtioneuvoston, ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa. Tässähän ei sinällään ole mitään uutta, mutta tarkoituksena on tehdä rekisteristä lakisääteinen, joka voisi olla entisestään hälventämässä epäluuloja vaikuttamistyötä kohtaan. Halutaan lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.
Olen joskus kuvannut vaikuttamistyötä rautalankamallilla, joka toivottavasti arkipäiväistää lobbaamista. Sitähän me näet teemme jokainen joka päivä: kotona vaikutamme puheillamme ja teoillamme läheisiimme, samaa tapahtuu työpaikoilla, harrastustoiminnassa ja niin edelleen. Toki ammattimaisessa lobbauksessa kyse on yleensä kahden yhteisön välisestä vuorovaikutuksesta, mutta yhtä kaikki periaate on sama. Ihminen vaikuttaa toiseen ihmiseen. Jos niin ei tapahtuisi, maailma pysähtyisi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Demokraatissa 6.6.2019.
