Hyppää sisältöön

s a k·fi Näistä puhutaan Blogi ”Laiskuus” on laiska selitys t…

Blogikirjoitukset

”Laiskuus” on laiska selitys työttömyydelle

Tatu Knuutila.

"Hallituksen näkemys ei kuitenkaan horju: työttömiä pitää kannustaa kepillä, tämä on ihmiskuva politiikan takana."

Tatu Knuutila, Ekonomisti

Orpon-Purran hallituksen talouspolitiikka nojaa voimakkaasti sen varaan, että työllisyys kasvaa. Mantra kuuluu, että kyllä työttömät menevät töihin, kun työttömyysturvasta ja sosiaaliturvasta leikataan.

Ainakaan toistaiseksi ei hyvältä näytä. Hallitus on luvannut 100 000 uutta työllistä, mutta kehitys on mennyt päinvastaiseen suuntaan Hallituskauden aikana, eli kesäkuusta 2023 kuluvaan syksyyn mennessä, työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut noin 15 000 henkilöllä ja avoimien työpaikkoja on 26 000 vähemmän.

Hallitus on vedonnut siihen, että taantumalle ei mitään voi. Totta toinen puoli, mutta hallitus voi vaikuttaa omaan politiikkaansa. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) uuden työmarkkinaennusteen mukaan hallituksen politiikka on syventänyt taantumaa ja kasvattanut työttömyyttä.

Vaikka hallituksen politiikka tuottaisi tulosta pitkällä aikavälillä, odottavan aika on pitkä. Inhimillinen vaurio on suurta ja hallituksen politiikka voi myös heikentää suhdanteiden tasaamista tulevaisuudessa.

Hallituksen näkemys ei kuitenkaan horju: työttömiä pitää kannustaa kepillä, tämä on ihmiskuva politiikan takana. Työttömien niputtaminen ”passiivisiksi” ei aiheuta tunnontuskia.

Työttömät eivät kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ryhmä, vaan keskenään erilaisia. Mitä tilastot kertovat suomalaisista työttömistä? Auttaako keppi todella työttömän töihin?

Alla olevaan kuvioon on koottu TEM:n tietoja työttömistä työnhakijoista. Kuten kuviosta näkyy, suuri osa työttömistä on varttuneempia, pitkäaikaistyöttömiä, ulkomaalaistaustaisia, nuoria, vammaisia tai pitkäaikaissairaita.

Kuvio esittelee työ- ja elinkeinoministeriön kokoamia tilastoja työttömistä työnhakijoista. Työttömistä työnhakijoista yli 50-vuotiaita on noin 35 prosenttia, pitkäaikaistyöttömiä noin 34 prosenttia, ulkomaalaisia noin 16 prosenttia, alle 25-vuotiaita noin 11 prosenttia ja vammaisia tai pitkäaikaissairaita noin 11 prosenttia.

Näistä piirteistä moni lisää haastetta työllistymiselle. Nuorilla ei aina ole työkokemusta tai riittävää koulutusta. Myös ikääntyneillä voi olla tarvetta osaamisen päivittämiselle ja ikäsyrjintä on ongelma. Maahanmuuttajien osaamista ei aina tunnisteta ja kielitaito ei ehkä ole täydellinen. Osalla työkyky ei vain taivu mihin tahansa työhön.

Työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla, jos se ei vastaa työttömyyden juurisyihin. Ei ole inhimillistä jakaa työttömille köyhyyttä, jos aitoja mahdollisuuksia parantaa omaa elämäntilannetta ja toimeentuloa ei ole.

Tilanne on SAK:laisilla aloilla vielä synkempi. Työttömyysbarometrin mukaan kolme viidestä työttömästä (59 %) kokee olevansa ”väärän ikäinen” työnantajan silmissä. Puolet taas kokee terveydentilansa liian huonoksi (51 %) ja koulutuksensa puutteelliseksi (48 %). Hyvin usein työttömyyden taustalta löytyy myös kokoaikatyön tarjonnan puutetta (61 %) ja niin matala palkkataso, ettei sillä tulisi toimeen (60 %).

Epäilevälle lukijalle tiedoksi, että myös OECD on tullut vastaavaan tulokseen: työttömyysturvan ”korkea” taso suhteessa työntekoon on Suomessa harvoin este työllistymiselle. Muut työllistymisen esteet ovat paljon yleisempiä ja merkittävämpiä.

Kun työttömän työllistyminen ei riipu ”laiskuudesta” ja rahallisista kannusteista, tuki ja apu on erityisen tärkeää. Esimerkiksi koulutukseen ja osaamiseen panostaminen, riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä työllistymisen tukeminen olisi tärkeää. Sellaiselle työttömälle on turha antaa keppiä, joka oikeasti tarvitsisi apua. Kohdennettujen toimien ja räätälöityjen palveluiden tarve on ilmeinen ja suuri.

Tästä huolimatta apua ja palveluita on saatavilla yhä vähemmän, hallitus pitää siitä huolen. Esimerkiksi palkkatuen käyttöä vähennetään, vaikka se auttaa ikääntyneitä ja osatyökykyisiä työllistymään. Työttömyysturvan suojaosat poistettiin, vaikka ne ovat kannustaneet työntekoon ja turvanneet toimeentuloa. Palveluihin osallistuminen on yhä vaikeampaa, kun aktiivisuudesta rankaistaan jatkossa toimeentuloa pienentämällä. Ylipäätään edellytykset avun saamiseen heikkenevät käsi kädessä toimeentulon leikkaamisen kanssa.

Viitattujen tilastojen ja tutkimusten valossa on selvää, että valtaosa työttömistä ei ole työttömiä ihan vain ”laiskuuttaan”. Työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla, jos se ei vastaa työttömyyden juurisyihin. Ei ole inhimillistä jakaa työttömille köyhyyttä, jos aitoja mahdollisuuksia parantaa omaa elämäntilannetta ja toimeentuloa ei ole.