Kuinka hyvä sinä olisit sopimaan asioista paikallisesti?
Syksyn ja talven ankeus saa minut usein haaveilemaan etelän lämmöstä. Katselin eräänä aamuna lonkeron harmaata taivasta työhuoneeni ikkunasta. Ajauduin muistelemaan 15 vuoden takaista Espanjassa viettämääni kevättä.
Olin päättänyt viettää opiskeluita edeltävät kuukaudet Espanjan aurinkorannikolla hotellissa työharjoittelua suorittavan kumppanin seurassa. Olin saanut luvan asua hänen huoneessaan, mutta jo toisena päivänä hotellin johtaja huomautti, etten voisikaan asua hotellissa ilmaiseksi. Totesin työskenteleväni mielelläni ja seuraavana päivänä löysin itseni maalaamasta takapihan suihkulähdettä.
Toisena päivänä järjestelin allasbaarin alkavaa sesonkia varten. Kolmannen päivän aamuna ajoin hotellin edustan nurmikon. Lounastauolla kävelin hotellin johtajan pakeille kysyäkseni työstä maksettavasta korvauksesta. Hämmentynyt ”jefe” totesi, että korvaukseksi 40 tunnin työviikosta saisin asua hotellissa kevään ja kesän ajan. Ruuatkin kuulemma kuuluisivat pakettiin. Palkkaa hän ei olisi valmis maksanmaan. Totesin herralle, että etsii orjansa muualta ja muutin viereiseen hostelliin.
Reppureissaajien suosiossa ollut majapaikka oli kohtuuhintainen. Ryhdyin silti välittömästi etsimään töitä paikkaamaan heikentyvää rahatilannettani. Seuraava pestini oli tarjoilijan homma, jonka sain viereisestä turistien suosimasta kaupungista. Aloitin hommat heti ja sovimme herrasmiesmäisesti, että tästä työstä maksettaisiin jopa palkkaa! Summasta ei ollut puhetta.
14-tuntisen työpäivän päätteeksi pomoni lätkäisi minulle 30 euroa kouraan ja totesi, ettei tarvitse tulla uudestaan. En kuulemma osannut tarjoilla pöytiin oikeaoppisesti eikä hänellä ollut halua tai aikaa kouluttaa minua. Tuijotin ryppyisiä seteleitä epäuskoisena ja mietin, miten pääsen ”kotiini” aamun pikkutunteina. Päätin ottaa taksin. Siihen meni puolet päivän ansioista.
Kaikkia tuon kevään kuvioita en ehdi kertaamaan läpi, mutta akuutti rahapula ratkesi lopulta sillä, että pääsin Saksaan perhetutun hommiin kuukaudeksi. Suomen yritysrekisterissä ollut yhtiö maksoi palkan lisäksi jopa päivärahat! Eläkeotettani koristaa yhä työsuhteesta aikanaan kertyneet sympaattiset killingit.
En ollut miettinyt asiaa sen kummemmin, mutta aloitettuani hiljattain työt ay-liikkeen leivissä tajusin, että olin päässyt osalliseksi paljon puhutusta paikallisesta sopimisesta. Ei – en näe paikallisessa sopimisessa itsessään mitään vikaa, kunhan reunaehdot ovat kaikille osapuolille kohtuulliset. Julkisessa keskustelussa unohtuu usein se, kuinka paljon heikommassa asemassa työntekijä neuvottelutilanteessa lopulta on.
Suomalaista työelämää kutsutaan usein kankeaksi. En osaa sanoa, kuinka analyyttinen arvio lopulta on, kun vertailuihin valitaan suureet usein täysin mielivaltaisesti. Espanjassa vietetyn kevään kokemukset olivat kaiketi esimerkki dynaamisista työmarkkinoista. Kokemukseni perusteella valitsen tuon kankeuden koska tahansa, jos vaihtokaupassa tulee reiluutta tilalle.
Tasapuolisen reilua alkanutta vuotta kaikille!
