Kriisi edellyttää taas kehysten ylittämistä, mutta julkista taloutta pitää myös vahvistaa
Tämän vaalikauden teemana on toistunut kriisien hoitaminen ja talouspolitiikan laittaminen tärkeysjärjestykseen. Akuutit menotarpeet pitää hoitaa, mutta niitä ei ole realistista tai järkevää rahoittaa leikkaamalla kriisin keskellä muista tärkeistä menoista. Seurauksena on ollut, että julkisen talouden menokehyksiä on jouduttu venyttämään tai ohittamaan kokonaan. Tämä kuvio toistunee myös huhtikuun budjettineuvotteluissa.
Kriisimenot eivät mahdu tiukkoihin kehyksiin
Venäjän hyökkäys Ukrainaan edellyttää monenlaisten määrärahojen lisäämistä. Ukrainan tukeminen, pakolaisten auttaminen, puolustusvoimien vahvistaminen, huoltovarmuuden turvaaminen, venäläisestä fossiilienergiasta irtautuminen ja hybridiuhkiin varautuminen vaativat kaikki lisärahaa. Yhteisten verorahojen käytössä pitää toki olla tarkkana kriisioloissakin, mutta todelliset menotarpeet on silti hoidettava.
Ei ole realismia, että kriisin edellyttämät lisämenot katettaisiin pelkästään menokehyksen sisältä. Kehykset olivat jo aiemmin tiukoilla erilaisten menopaineiden takia, minkä takia moni spekuloi viime vuoden lopulla kevään budjettineuvotteluiden kärjistyvän jopa hallituskriisiksi. On selvää, että tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa arkinen rahariita ei saa uhata poliittista vakautta, joten tällaiset riidat on siirrettävä sivuun.
Olisi mautonta vaatia jotain poliittisesti hyvin kiistanalaista leikkausta vaikkapa sosiaaliturvaan ehdoksi sille, että tehdään välttämättömät panostukset kriisinhoitoon. Ei olisi myöskään tulevaisuuden kannalta järkevää, että leikkauksilla rapautettaisiin osaamispohjaa tai syvennettäisiin hoitovelkaa.
On siis selvää ja perusteltua, että Venäjän hyökkäyssota tulee johtamaan aiemmin sovittujen menokehysten ylittämiseen.
Välttämättömätkin menot pitää rahoittaa, mutta kestävyysvaje ei ole akuutti ongelma
Lyhyellä aikavälillä lisämenot voidaan rahoittaa velalla, mutta pidemmällä aikavälillä myös välttämättömät ja kehysten ulkopuoliset menot pitää rahoittaa veroilla tai karsimalla muita menoja. Suhdannetilanteen salliessa budjettiriihessä tai viimeistään hallitusohjelmaneuvotteluissa on syytä harkita veronkorotuksia lisämenojen rahoittamiseksi.
Julkisessa taloudessa oli merkittävä kestävyysvaje jo aiemmin. Ensin koronakriisi ja nyt Venäjän sota uhkaa pahentaa tätä entisestään. Kestävyysvaje ei ole kiireellinen ongelma, joten se jää luontevasti taka-alalle akuuttien kriisien aikana. Se on kuitenkin talouspoliittinen tosiasia, joka tulee tulevaisuudessa edellyttämään työllisyyden kasvun ohella myös menokuria ja veronkorotuksia (kts. aiempi blogi).
Ammatillista koulutusta ei pidä unohtaa
Akuutin kriisinhoidon lisäksi pitää edelleen muistaa myös arkisemmat tarpeet. Koronan jälkeen ilmi käynyt osaajapula oli muistutus siitä, että pitkäjänteinen panostus koulutukseen on tarpeen (kts. myös blogi 24.8.2021).
SAK kantaa erityisesti huolta ammatillisesta koulutuksesta, jonka rahoitus uhkaa heikentyä hallitusohjelmassa sovittujen määräaikaisten panostusten loppuessa. Kehysriihessä pitää löytyä rahat turvaamaan ammatillisen koulutuksen rahoituksen jatkuvuus. Korona-ajan etäopiskelun aiheuttamat ongelmat korostavat entisestään tarvetta riittävälle rahoitukselle.
Koulutuksella on iso merkitys työllisyyden, talouskasvun ja myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta.
Ammatillista koulutusta uhkaava rahoitusvaje on taas esimerkki siitä, että pysyviin tarpeisiin vastaaminen määräaikaisella rahoituksella aiheuttaa ongelmia. Tulevaisuudessa pitää pyrkiä siihen, että koulutuksen rahoitusta vahvistetaan pysyvällä rahoituksella. Määräaikaiseen rahoitukseen liittyvät ongelmat ovat toistuneet useina vaalikausina ja koskevat monia muitakin politiikkalohkoja. Poliittista kulttuuria pitäisi yhdessä muuttaa sellaiseksi, että perusteettomia määräaikaisia menoja vältetään (kts. aiempi blogi).
Budjettisääntöjä pitää päivittää seuraavalle vaalikaudelle
Kuluvalla vaalikaudella budjetoinnin pelisäännöt ja julkisen talouden kehykset ovat toistuvasti venyneet. Tällä kaudella se on ollut kriisien takia välttämätöntä, mutta tulevaisuudessa kehysjärjestelmään sitoutumista pitää vahvistaa.
Menokehys on hallituksen itse itselleen asettama rajoitus, joten sen sitovuus perustuu lähinnä siihen, että kehysten ylittäminen on ollut poliittinen tabu. Kun tabua rikkoo toistuvasti, kynnys siihen madaltuu ja säännöt voivat menettää merkityksensä. Tämä on ongelmallista, koska toimiva kehysmenettely on hyödyllinen työkalu julkisen talouden suunnittelussa ja budjetoinnissa.
Kuten aiemmin keväällä kirjoitin, ratkaisuina voisi olla kehysjärjestelmän uudistaminen.
Ehdotan veromuutosten sisällyttämistä kehyksiin, jolloin yllättäviin menotarpeisiin voisi kehysten puitteissa luoda tilaa vastaavilla veronkorotuksilla. Tämä ehkäisisi myös menokehysten kiertämistä verotuilla. Kehyksiin pitäisi luoda myös riittäviä kriisivarauksia, joiden puitteissa voisi tarvittaessa elvyttää tai toteuttaa akuuttien kriisien edellyttämiä menolisäyksiä. Olennaista on myös se, että kehykset asetetaan riittävälle ja realistiselle tasolle suhteessa hallitusohjelmassa sovittuihin hankkeisiin.
