Koulutuksesta käyty keskustelu on vinossa
"Yhteistyöstä meillä onkin jo hienoja esimerkkejä ympäri Suomea, kun toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat yhteiskampuksilla tiivisti yhdessä."
Kirsi Rasinaho, Koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija
Keskustelu väestön koulutustasosta ja tarpeesta nostaa sitä, käy parhaillaan Suomessa kuumana. Olemme jääneet jälkeen OECD-maista korkeakoulutettujen määrässä.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD vertailee eri maiden koulutusjärjestelmiä säännöllisesti. Tämän vuotisessa selvityksessä Education at a Glance teemana oli koulutuksen tasa-arvo. Siinä nousee esiin monia tärkeitä huomioita muun muassa koulutuksen periytyvyydestä ja sukupuolittuneisuudesta. Myös Suomessa vanhempien koulutustaso vaikuttaa lasten koulutukseen, ja tytöt ja naiset kouluttautuvat pidemmälle ja osallistuvat aikuiskoulutukseen useammin kuin pojat ja miehet.
OECD nostaa esiin myös koulutuksen merkitystä työllistymisen edellytyksenä. Eri koulutusasteiden välillä on työllisyydessä ja tulotasossa eroja. Mitä korkeampi koulutus, sen korkeampi työllisyysaste ja sitä parempi palkka.
Suomi on asettanut tavoitteekseen nostaa korkeasti koulutettujen määrää. Keskustelussa on jäänyt vähälle huomiolle ammatillisen koulutuksen rooli koulutustason nostamisessa. Opintoja jatketaan korkea-asteelle usein ammatillista väylää pitkin. Nykyään noin puolella ammattikorkeakoulujen opiskelijoista on ammatillinen tausta.
Ikävä sivujuonne keskustelussa on osoitella ammatillista koulutusta koulutuspolitiikkamme käenpojaksi ja peräti virheeksi. Näin tehtiin viimeksi Helsingin Sanomien artikkelissa.
Jos väestön koulutustasoa halutaan nostaa, on reilua huomata ammatillisen koulutuksen rooli ja luoda sujuvia väyliä ammatillisista oppilaitoksista korkea-asteelle. Koulutuspolkujen sujuvuutta ja koulutusrajoja ylittävää kehittämistyötä tarvitaan nyt enemmän kuin sormella osittelua ja syyllistämistä. Yhteistyöstä meillä onkin jo hienoja esimerkkejä ympäri Suomea, kun toisen asteen oppilaitokset, ammattikorkeakoulut ja yliopistot toimivat yhteiskampuksilla tiivisti yhdessä.
Täysin toinen kysymys on, tarvitaanko työmarkkinoilla koulutusta vai ennen kaikkea osaamista. Moinen keskustelu voi toki olla suureksi osaksi hiusten halkomista. Fakta kuitenkin on, että ammattiosaamiselle on kiistaton tarve.
Tilastointiperusteilla liikaa saivartelematta päähuomio on, että myös ammatillinen koulutus nostaa koulutustasoa ja lisää osaamista, jota työmarkkinat tarvitsevat paikkamaan osaajapulaa.
Kolmas asia on huomata, että ammatillinen koulutus Suomessa koostuu kolmesta osaamistasoa nostavasta tutkintotyypistä: ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto. Josta muuten viimeksi mainitun tuottama osaaminen asettuu kansainvälisessä vertailussa osin korkeakoulutuksen tasolle. Meillä sitä ei kuitenkaan tilastoida näin.
Tilastointiperusteilla liikaa saivartelematta päähuomio on, että myös ammatillinen koulutus nostaa koulutustasoa ja lisää osaamista, jota työmarkkinat tarvitsevat paikkamaan osaajapulaa. Eikä pidä unohtaa, että ammatillinen koulutus auttaa yksilöä ylläpitämään omaa työllisyyttään ja pidentämään työuraansa.
SAK on mielellään mukana käynnistämässä eri koulutusasteiden välistä vuoropuhelua. Etenkin jatkuvassa oppimisessa tarvitaan uusi visio aikuiskoulutuksesta. Sen avulla voidaan jatkaa aiemman hallituskauden aikaista jatkuvan oppimisen parlamentaarista työtä. Tämä visiotyö on nyt jäänyt pahasti koulutusleikkausten jalkoihin ja olisi viipymättä puhallettava henkiin.