Koronatukien osumatarkkuutta on parannettava
Lenin sanoi aikanaan, että joskus menee vuosikymmeniä, kun ei tapahdu mitään ja joskus viikoissa tapahtuu asioita vuosikymmenien edestä. Koronakriisi on mullistanut muutamassa viikossa suhtautumisemme rahaan. Muistan, kun 200 miljoonaa euroa oli vielä iso raha. Suurin piirtein sen verran maksaa vuoden takaisten eduskuntavaalien tulosta määrittänyt hoitajamitoitus. Yhdysvalloissa päätettiin lähettää kansalaisille 1 200 dollarin shekit osana kahden triljoonan dollarin elvytyspakettia. Yritysten tukemiseen käytetään summia, joiden perässä olevien nollien määrää on vaikea laskea.
Suomessa on saatu viime viikon aikana lukea, kuinka koronapandemian hoitoon tarkoitettuja rahoja on päätynyt muun muassa bloggareille, huutokauppakeisareille ja valtionyhtiön toimitusjohtajan omistamalle konsulttiyhtiölle. Kuten kollegani totesi viisaasti jo kuukausi sitten, kriisi panee hallituksen mahdottoman tehtävän eteen. Nyt ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa selvittää, ovatko kaikki tukea saavat yritykset todella koronakriisin kärsijöitä. Ilmiselvästi eivät, mutta tukipäätösten osumatarkkuuden lisäämisen seuraus voisi olla vielä veronmaksajien miljoonien hassaamistakin isompi vahinko.
Kaikesta huolimatta hallitukselta ja elinkeinoministeriltä on edellytettävä parempaa suorittamista. Ihmisten tuohtumusta on helppo ymmärtää eikä siinä auta ylimieliset selitykset. Isoin moka on ollut ymmärtämättömyys ja tunne epäoikeudenmukaisuudesta. Pientenkin yritysten läpi kulkee helposti tavallisen palkansaajan näkökulmasta valtavia summia rahaa, vaikka siitä päätyisi voitoksi yrittäjän tilille vain pieni osuus. On epäoikeudenmukaista, että 100 000 euron hankerahan saa yrityksen tilille kirjoittamalla köykäisen hakemuksen samaan aikaan, kun lähes puoli miljoonaa ihmistä on yt-neuvotteluiden piirissä. Suuri osa tuosta joukosta joutuu selviytymään reilun tonnin työttömyysturvalla ja odottamaan rahojensa maksua selvästi kauemmin kuin yrittäjät hankerahojaan. Kehittämisrahat eivät myöskään auta kriisistä pahiten kärsiviä ravintola- ja matkailuyrittäjiä, joiden liiketoiminta on eduskunnan päätöksellä keskeytetty. Pelkään, että näitä yritystukikuvioita kaivellaan vielä pitkään. Siksi tukien myöntämisperusteita tulisi tarkastella mahdollisimman pikaisesti.
Koronakriisistä tekee erikoisen myös se, että se koskettaa lähes jokaista maailman maata, joskin hieman eri aikaan. Kriisin hallinnassa on otettu oppia naapureilta sen perusteella, mikä toimii ja mikä ei. Ehdotan, että myös koronatukien osalta otetaan oppia naapureilta. Kääntäisin katseeni ainakin Tanskaan, jossa koronatukia ei makseta veroparatiisien kautta toimiville yhtiöille. Tanskassa tukia saavat yritykset on myös kielletty ostamasta omia osakkeitaan tai jakamasta osinkoa vuosina 2020-2021.
Hallitus valmistelee parhaillaan tukea kriisin koettelemille ravintola-alan yrityksille. On selvää, että tämäkin tuki on tarpeen, mutta samalla on tärkeää pitää mielessä myös kriisin jälkeinen aika. SAK:n näkemyksen mukaan hallituksen työllisyystyöryhmissä käsitelty palkkatuen malli voisi rohkaista yrityksiä palkkaamaan lomautetut työntekijät töihin mahdollisimman nopeasti. Ideana olisi, että valtio maksaisi sovitulta ajalta työnantajalle osan palkkakuluista. Näin tuet menisivät takuuvarmasti pyörittämään talouden rattaita ja hyödyttäisi sekä toipuvia yrityksiä että työntekijöitä.
Päivitys 28.4.2020 klo 10.05: Valtion maksamien palkkakulujen yhteydessä kohta ”suurimman osan palkkakuluista” korjattiin muotoon ”osan palkkakuluista”.
