Kohtuulliset työehdot on turvattava hankintalaissa
Kansallinen hankintalakiuudistus on loppusuoralla. Eduskuntakuulemiset on pääsääntöisesti pidetty, ja talousvaliokunnan mietintöä odotellaan marraskuun loppupuolella. Uudistuksen taustalla on EU:n huhtikuussa 2014 antama julkisten hankintojen direktiivipaketti.
Työn alla oleva hankintalaki velvoittaa julkisyhteisöt ja julkista tukea saavat tahot kilpailuttamaan tietyn (??) euromäärän ylittävät hankintansa avoimesti ja syrjimättömästi.
Julkisessa keskustelussa vähälle huomiolle on jäänyt se, että kansalaisille tärkeät yhteiskunnalliset tavoitteet ovat hiipumassa monilta osin EU:n julkista hankintalakidirektiiviä löyhemmiksi.
Palvelujen laadun lisäksi hankinnoissa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ympäristönsuojeluun. Hankinnoissa tulee myös turvata kohtuulliset työehdot. Työolosuhteet, osaaminen ja työn tekemiseen mitoitetut resurssit vaikuttavat olennaisesti palvelun laatuun.
Työoikeudellisten velvoitteiden lisäksi vero- ja sosiaaliturvamaksujen hoitaminen on varmistettava reilun kilpailun edistämiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi.
Hyvän lähtökohdan työehtojen turvaamiselle antaa EU-direktiivin hankintaperiaatteita koskeva artikla 18.2. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisten hankintojen toimittajat noudattavat kansallisia ja kansainvälisiä ympäristömääräyksiä sekä sosiaalisia ja työoikeudellisia määräyksiä.
Artiklan sisältö tulisi tuoda mahdollisimman vahvana lainsäädäntöömme hankintalain kautta.
Kyse on säätelystä, joka koskee hankintasopimuksen erityisehtoja, alihankintaa, valvontaa ja kansallisten hankkeiden pakollisia poissulkuperusteita – siis väärinkäytöksiä, joiden ilmetessä palvelua ei voida hankkia kyseiseltä toimijalta.
Kaikki toimijat saatava uuden hankintalain piiriin
Hallitus esittää, että vastedeskin vain valtion virastojen tulee liittää hankintasopimuksiinsa erityisehto, jonka mukaan työssä on noudatettava Suomen lain ja työehtosopimusten vähimmäisehtoja. Vaatimus ei siis koskisi velvoittavana kuntia, kuntayhtymiä eikä maakuntaliittoja. Esitys tulisi tasapuolisuuden nimissä laajentaa koskemaan kaikkia virastoja, jotka ostavat julkisia palveluita tai rakennusurakoita.
Harmaan talouden ehkäisemiseksi kansallisiin hankintoihin pitäisi EU-hankintojen tavoin sisällyttää pakollisena niin sanottujen poissulkuperusteiden tarkistus ennen tarjouksen lopullista hyväksymistä.
Näin muun muassa kunnallisen rakennusviranomaisen olisi varmistettava myös alle 5,1 miljoonan euron urakassa, ettei tarjouskilpailun voittaneen yrityksen johto tai sen valvontaelimen jäsen ole syyllistynyt lahjontaan, törkeään veropetokseen, työsuojelurikokseen tai osallistunut vaikkapa järjestäytyneen rikollisliigan toimintaan.
Nyt hallitus kuitenkin esittää, että kansallisen kilpailutuksen piiriin kuuluvien pienten hankkeiden kohdalla poissulkuperusteiden tarkistus on harkinnanvaraista.
EU:n hankintalakidirektiivi antaisi mahdollisuuden asennoitua selvästi hallituksen esitystä tiukemmin alihankintaan ja sen valvomiseen.
Harmaan talouden ja minimityöehtojen alittaminen saataisiin tehokkaammin hankintayksiköiden valvontaan, kun rakennus- ja palveluhankkeiden lisäksi lakiesitys koskisi tavarahankintoja sekä hankintoja, jotka on tehty muualla kuin hankintayksikön välittömässä valvonnassa olevissa tiloissa.
Sosiaali-, ympäristö- ja työlainsäännön rikkomukset mukaan valvontaan
Myönteistä on, että hallitus on valmis perustamaan julkisia hankintoja käsittelevän valvontaelimen. Esitys on kuitenkin suppea ja keskittyy lähinnä vahvistamaan hankkeiden kilpailuneutraliteettia eli julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan tasapuolisia toimintaedellytyksiä.
Käytännössä kyse on laittomien suorahankintojen valvonnasta sekä siitä, kuinka paljon julkisten viranomaisten sidosryhmäyksiköt kuten kuntien ruokapalvelut saavat myydä tuotteitaan tai palveluaan ulos.
Painotus rajaa valvonnan ulkopuolelle useita epäterveen kilpailun muotoja. Siksi olisi hyödyllistä laajentaa uuden valvontaviranomaisen tehtävä myös sosiaali-, ympäristö- ja työlainsäädäntöön.
Muutoksilla päästäisiin pureutumaan tehokkaammin harmaaseen talouteen ja kohennettaisiin hankkeiden laatua. Samalla kansallinen hankintalakimme nousisi EU:n esittämän direktiivin tasolle.
Pia Björkbacka, elinkeinopoliittinen asiantuntija, SAK.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin sanomien vieraskynä -palstalla 21.11.2016
