KKO vahvisti järjestäytyneiden työntekijöiden oikeutta edunvalvontaan – SY:n tulkinta perusteeton
Korkein oikeus on ottanut ennakkoratkaisussaan kantaa toiseen ammattiliittoon järjestäytyneen henkilöstöryhmän oikeuteen valita edustajakseen luottamusvaltuutettu, vaikka yrityksessä on jo työntekijöiden valitsema luottamusmies.
Ratkaisussaan (KKO 2017:29) se totesi, että ylempien toimihenkilöiden yhdistyksellä oli oikeus luottamusvaltuutettuun, vaikka yritykseen oli jo valittu työntekijöiden luottamusmies, jonka katsottiin edustavan kaikkia henkilöstöryhmiä.
Tapauksen oikeudellisesta monimutkaisuudesta kertoo se, että KKO ratkaisi asian äänestämällä (3–2).
Julkisuudessa muun muassa Suomen Yrittäjät on tulkinnut ratkaisua hyvin erikoisesti – jopa niin, että se antaisi järjestäytymättömille tai toiseen ammattiliittoon kuuluville aina oikeuden valita edustajakseen luottamusvaltuutetun.
Ratkaisun perusteluja kuvaa kuitenkin erinomaisesti korkeimman oikeuden toteamus, että se ”valitsee tulkinnan, joka parhaiten turvaa ammatillisen järjestäytymisoikeuden”.
ILO-sopimukset avainasemassa
Tuomiota on luettava erityisesti perusteluissa käsiteltyjen Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimusten 135 ja 87 valossa, koska nämä sopimukset paaluttavat käsitettä järjestäytymisvapaudesta.
Sopimuksen 135 mukaan valtioiden on turvattava, ettei luottamusvaltuutettujen kaltaisten riippumattomien edustajien olemassaoloa käytetä heikentämään ammattiyhdistysten ja luottamusmiesten asemaa.
Sopimus 87 turvaa työntekijöiden järjestöille oikeuden valita edustajansa vapaasti. Korkein oikeus toteaa, että periaate tukee käsitystä, että ylempien toimihenkilöiden edustamiseksi perustetulla järjestöllä on oikeus valita edustajakseen luottamusvaltuutettu, vaikka yrityksessä on jo työntekijöiden valitsema luottamusmies.
Tuomio on nähtävä nimenomaan näiden järjestäytymisoikeutta turvaavien ILO-sopimusten keskinäisenä punnintana.
Kun huomioidaan korkeimman oikeuden perustelut ja ILO-sopimusten Suomelle asettamat tavoitteet, ratkaisusta ei voida vetää johtopäätöstä, että järjestäytymättömillä työntekijöillä olisi aina oikeus valita edustajakseen luottamusvaltuutettu tai että ratkaisulla olisi vähennetty ammattiliittojen ja luottamusmiesten merkitystä työntekijöiden edunvalvojina – päinvastoin.
KKO:n päätöksen merkitystä arvioitaessa on olennaista, että oikeus valita luottamusvaltuutettu on henkilöstöryhmällä. Ratkaisu ei kuitenkaan käsittele ”henkilöstöryhmän” käsitettä.
Ei siis ole perusteita väittää, että henkilöstöryhmää tulisi arvioida jotenkin toisin kuin työsopimuslain tarkoittamalla tavalla.
Hallituksen esityksessä työsopimuslaiksi todetaan, että henkilöstöryhmiä olisivat ”lähinnä yhteistoimintalain mukaan määräytyvät henkilöstöryhmät”. Esimerkkinä henkilöstöryhmästä mainitaan ylemmät toimihenkilöt. Yhteistoimintalain perusteluissa mainitaan, että henkilöstöryhmät yleensä muodostuvat työntekijöistä, toimihenkilöistä ja ylemmistä toimihenkilöistä.
Tässä valossa on selvää, että määritelmä pohjautuu organisaatiossa tehtävien perusteella syntyvään asemaan, ei järjestäytymiseen tai järjestäytymättömyyteen.
Paikallisia sopimuksia sopivat luottamusmiehet
Lisäksi on huomioitava, että ILO-sopimusten suoja ei ulotu työntekijöitä vain näennäisesti edustaviin niin kutsuttuihin keltaisiin liittoihin. Oikeus valita luottamusvaltuutettu voi siis koskea vain toiseen, oikeaan ammattiliittoon järjestäytynyttä erillistä henkilöstöryhmää.
Työnantajan intresseistä perustettuun ”keltaiseen ammattiliittoon” kuuluva henkilöstöryhmä ei voi valita luottamusvaltuutettua.
Työsopimuslain perusteella valittu luottamusvaltuutettu ei ole myöskään samassa asemassa kuin työehtosopimukseen perustuva luottamusmies. Luottamusvaltuutetun oikeudet ja suoja perustuvat yksinomaan lakiin. Työehtosopimuksessa tarkoitettuna henkilöstön edustajana ja sopijaosapuolena toimii joka tapauksessa luottamusmies.
Korkeimman oikeuden käsittelemä tapaus ei siis vaikuta siihen, kenellä on oikeus tehdä työehtosopimuksessa sovittuja paikallisia sopimuksia. Päätös ei myöskään anna aihetta lainsäädäntömuutoksiin, vaikka Suomen Yrittäjät tätä toivoisi.
Annika Rönni-Sällinen
Kirjoittaja on SAK:n työehto-osaston johtaja ja Suomen ILO-neuvottelukunnan jäsen
Korjaus 30.5. klo 19.25: Korjattu viimeisessä kappaleessa korkein hallinto-oikeus korkeimmaksi oikeudeksi.
