Kilpailukiellot ja salassapitosopimukset eivät kuulu duunareille
Yritykset liittävät yhä useammin työntekijöiden työsopimuksiin kilpailukieltoja ja vaativat salassapitosopimusten allekirjoittamista myös tilanteissa, joissa työntekijät tekevät tavallista suorittavaa työtä. Ajatellaan, että näistä voidaan vapaasti sopia mitä tahansa riippumatta työn luonteesta tai työntekijän asemasta.
Asia ei ole näin yksioikoinen. Työsuhteen aikaisen kielletyn kilpailevan toiminnan määrittelee työsopimuslaki, eikä sitä voida työsopimuksella laajentaa. Kilpailevan toiminnan kielto on osa työntekijän lojaliteettivelvollisuutta, mutta esimerkiksi osa-aikaisen työntekijän lojaliteettivelvollisuus on jo lähtökohtaisesti väljempi kuin kokoaikatyötä tekevän. Tähän vaikuttaa muun muassa perustuslaki, jonka mukaan jokaisella on oikeus hankkia elantonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Työntekijän lojaliteettivelvollisuuteen liittyy liike- ja ammattisalaisuuksien ilmaisemisen kielto työsuhteen aikana. Uusi liikesalaisuuslaki määrittelee jatkossa myös tällaisen työsopimuslaissa tarkoitetun liikesalaisuuden, jota työntekijä ei saa ilmaista.
HS:ssä 6.11. julkaistun pizzeriatyöntekijöitä koskevan jutun faktalaatikon mukaan SAK pelkää, ettei työntekijä voi uuden lain myötä enää kertoa liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia teknisiä tietoja edes ammattiliiton juristille. SAK ei tällaista pelkää, eikä EU:n liikesalaisuusdirektiivi, johon jutussa viitataan, sellaista edellytä.
Kilpailukieltosopimus voidaan tehdä vain erityisen painavasta syystä. Syyn painavuutta arvioitaessa on huomioitava muun muassa työntekijän asema ja tehtävät. Ellei erityistä syytä ole, on kilpailukieltosopimus mitätön.
Kilpailukieltosopimuksen käyttäminen esimerkiksi HS:n jutun mukaisissa ravintolatyöntekijöiden työsopimuksissa vaikuttaa työsopimuslain vastaiselta, kuten AVIn tarkastajakin jutussa toteaa. Se, että lakimies on sopimuksen tehnyt, ei tee sopimuksesta lainmukaista.
Salassapitosopimusten osalta oikeudellinen tilanne on epäselvempi. Hallitus on nimittänyt selvitysmiehen selvittämään salassapitosopimusten yleisyyttä, mitä SAK pitää hyvänä asiana. Olisikin tärkeää saada myös salassapitosopimuksia koskeva säännös työsopimuslakiin ja vahvistaa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä siitä, ettei salassapitosopimuksiakaan saa käyttää ilman erityisen painavia syitä.
On suorastaan hävytöntä, että samaan aikaan, kun työnantajat tarjoavat työntekijöille nollatuntisopimuksia tai osa-aikatyötä vähillä työtunneilla ja pienellä palkalla, ne myös pyrkivät estämään työntekijöiden työllistymistä muiden yritysten palveluksessa.
SAK perääkin työnantajien – niin yritysten kuin työnantajajärjestöjen – vastuuta huolehtia sopimusehtojen laillisuudesta ja kohtuullisuudesta. Työntekijät valitettavasti itse harvoin uskaltavat kyseenalaistaa heiltä edellytettyjen sopimusehtojen kohtuullisuutta tai pätevyyttä.
Annika Rönni-Sällinen
SAK:n työehdot-osaston johtaja
Twitter @RonniSallinen
Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Helsingin Sanomissa 9. marraskuuta 2017.
