Kiky luo tulevaisuuden uskoa
Kilpailukykysopimus (kiky) allekirjoitettiin tiistaina. Vuosi siinä meni. Sopimus on historiallisesti ainutlaatuinen: Ensimmäistä kertaa työntekijöiden työehtoja leikataan sopimalla. Työaikaa pidennetään 24 tunnilla vuodessa, työnantajien sosiaali-, eläke- ja työttömyysmaksuja siirretään osin työntekijöiden maksettavaksi. Julkisen sektorin lomarahoja leikataan kolmeksi vuodeksi.
Miksi ay-liike suostui heikennyksiin? Vastaus on tavallaan yksinkertainen: Vaihtoehto oli huonompi. Sipilän hallitus aikoi heikentää työntekijöiden työehtoja lakiteitse, mikä sinänsä olisi ollut törkeää puuttumista vapaaseen sopimusoikeuteen.
Toinen syy on, että Suomen teollisuuden kilpailukyky kaipaa kohentamista. Kiky ei yksin sitä ratkaise, mutta yhdessä palkkamaltin kanssa auttaa. Sen ohella Suomi tarvitsee kuluttajille suunnattujen tuotteiden innovointia, mikä edellyttää panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Kikyssä laajennetaan merkittävästi myös paikallista sopimista työehtosopimusten (tes) puitteissa. Jos paikallisesti saadaan aikaan aito sopimisen kulttuuri, se motivoi työntekijöitä parempiin työsuorituksiin. Tuottavuus ja työllisyys paranevat. Tes-perälauta tarvitaan. Ilman sitä paikallinen sopiminen voi johtaa työnantajan saneluun.
Kiky antoi mahdollisuuden laajentaa paikallinen sopiminen myös järjestäytymättömään työnantajakenttään – Suomen Yrittäjien vuosikymmenten tavoite. SY:lle ei kuitenkaan kelvannut se, että järjestäytymätön työnantaja saisi samat oikeudet kuin työnantajaliittoon kuuluva työnantaja.
SY on aloittanut kampanjansa tessien yleissitovuuden poistamiseksi saaden sivustatukea kokoomuksen puoluekokouksesta. Uusi puheenjohtaja Petteri Orpo tosin pehmensi puoluekokouksen kantoja todeten, ettei yleissitovuuden mahdollinen poisto ole tämän vaalikauden listalla.
Kalkin katkeruudesta huolimatta kiky oli oikea ratkaisu. Sopimusyhteiskunta toimii ja porvarihallituksen hulluimmat tavoitteet torjuttiin. Palkansaajat tekivät tilaa yritysten investoinneille. Niitä odotellessa.
Matti Tukiainen
SAK:n työ- ja elinkeinojohtaja
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Länsi-Uusimaa-lehdessä 16. kesäkuuta 2016.