Kevään väri on harmaa
Harmaan talouden ja talousrikollisuuden seitsemäs torjuntaohjelma päättyi vuodenvaihteessa. Uutta ei ole tiedossa. Miten tähän jamaan on päädytty?
Ongelmat alkoivat näkyä jo vuonna 2013. Silloin päättyi se veronkierron vastainen noste, joka korostui kevään 2011 eduskuntavaalikeskusteluissa. Sieltä sun täältä alkoi tulla tietoa, että hallitusohjelmassa sovitut ja torjuntaohjelmaan kirjatut asiat eivät oikein etene.
Valmistelusta oli puhti poissa.
Eniten kummastusta aiheutti harmaan talouden ministerityöryhmän toiminta. Se kyllä kokoontui, mutta harvakseen, eikä se ottanut mitään vastuuta asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että valmista tuli vain paperilla. Torjuntaohjelman fiskaalista tavoitetta – se, että verovuotoja olisi tukittu 300–400 miljoonan euron edestä – ei koskaan saavutettu. Eikä sen saavuttamisesta peistä taitettu, vaikka veroeuroista oli huutava pula.
Markku Hirvosen ja Kalle Määtän torjuntaohjelman saavutuksia arvioivassa raportissa ongelmista puhuttiin selkokielellä, erityisesti vaatimattomaksi koetun poliittisen ohjauksen osalta. Helmikuussa julkaistusta raportista olisi pitänyt keskustella myös kevään 2015 eduskuntavaaleissa.
Mutta vähäiseksi jäi sekin keskustelu.
Verovuotojen tukkimisen sijasta keskustelukohteeksi nousi valtiotalouden tasapainottaminen menoleikkauksin, valtiovarainministeriön virkamiesten esittämällä tavalla. Se, että valtiontaloutta voidaan tasapainottaa myös harmaata taloutta supistamalla, ei mahtunut asialistalle.
Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa harmaan talouden torjunta rajoittuu ilmaisuun ”harmaata taloutta torjutaan aktiivisesti”. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, olisi perinteiseen tapaan pitänyt täsmentää torjuntaohjelmalla. Niin ei ole tehty.
Mutta toivoa on.
Viime syksy ei mennyt hallitukselta ihan putkeen. Se toi eduskuntaan kaksi valtiovarainministeriössä valmistelua lakiesitystä – esitykset aktiivisesta katumisesta ja osakeomistusten hallintarekisteröinnistä – joita se perusteli harmaan talouden torjunnalla.
Esitykset menivät nurin, kun vaikutukset olisivat todistettavasti olleet päinvastaisia, eli harmaata taloutta lisääviä. Kaikkein parasta tässä kuitenkin oli se, että samalle keskustelun kohteeksi palasi iso kysymys siitä, mitä muuta hallitus aikoo tehdä harmaan talouden saralla?
Tällä näkymällä vastausta täytyy odotella ainakin helmikuun loppuun. Silloin valmistuu Janne Marttisen, Harmaan talouden selvitysyksikön johtajan, esitys harmaan talouden torjuntastrategiaksi. Marttinen on mies paikallaan, joten jotakin kiinnostavaa on varmasti tulossa.
Mutta nouseeko uudesta strategiasta myös uusi torjuntaohjelma, on astetta vaikeampi kysymys. Jos nousee ja se vielä hyväksytään, sisältyykö siihen myös muu piilorikollisuus, kuten aggressiivinen verosuunnittelu ja korruptio, selviää vasta kevään aikana.
Itse olen toiveikas.
Ilman uutta torjuntaohjelmaa Juha Sipilän hallitus ei voi lunastaa lupaustaan harmaan talouden aktiivisesta torjumisesta. Ja se, että miljardien kokoiset verovuodot entisestään kasvavat, on sietämätön asiantila mille tahansa hallitukselle, myös Juha Sipilän johtamalle hallitukselle.
Kevään muotiväri taitaa sittenkin olla harmaa.
Kirjoitus on julkaistu Satakunnan kansassa 25. tammikuuta 2016.
