Kannustamisen jalo taito
Reilu viikko sitten maan hallitus teki ja saman tien kertoi julki kauan puheena olleet ja odotetut työllisyystoimet, joiden arvioidaan lisäävän julkisen talouden kestävyyttä noin 110 miljoonalla eurolla ja työllistävän muutama tuhat ihmistä. Eri etujärjestöjen ja eri puolueiden kommentit tehdyistä linjauksista olivat taas liiankin odotettuja.
Takuuvarmasti niin elinkeinoelämä, poliittinen oppositio kuin lehtien pääkirjoittajat moittivat hallituksen päätöksiä riittämättömiksi. Ehkä toimia pidettiin oikeansuuntaisina, mutta lisää olisi pitänyt leikata. Esimerkiksi elinkeinoelämä olisi halunnut ”muutoksia” myös asumistukeen sekä toimeentulotukeen ja tietenkin työttömyysturvaankin hallituksen päätöksiä enemmän. Jokainen voi pohtia mielessään, mitä ”muutokset” elinkeinoelämän suulla sanottuna tässä yhteydessä merkitsevät.
Eikä hallituksen paketti ollut helppo palkansaajapuolellekaan. Ei vähiten sen takia, että kovimmat toimet – leikkaukset – kohdistuivat taas yhteiskunnan heikompiosaisiin. Nuo edellisessä kappaleessa listaamani tahot kutsuvat tällaisia toimia kauniisti kannustaviksi.
Mielestäni suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsee huutava ristiriita siitä, miten eri ihmisiä ”kannustetaan”. Toisia kannustetaan leikkaamalla vähäisistäkin tuloista ja toisia kannustetaan antamalla vielä lisää jo ennestään muhkeaan pottiin.
Elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston kuulee useinkin vaativan lähes kaikenlaisen sosiaaliturvan heikentämistä. Näiden tahojen mielestä nykyinen sosiaaliturva on sen verran hyvä, ettei se kannusta riittävästi hakemaan töitä. Ounastelen, että jos näin ajattelevat itse joutuisivat elämään sosiaaliturvan varassa, heillekin voisi käydä selväksi, ettei sosiaaliturvalla juuri kukaan halua vapaaehtoisesti elää. Varmasti muutamat haluavat, mutta kaikkien työttömien syyllistäminen tällä tavalla ei ole reilua.
Mutta entäpä sitten, kun suurten yhtiöiden johtajia ja muita hyvätuloisia ihmisiä pitäisi kannustaa siihen, että he PYSYISIVÄT töissä. Silloin kannustaminen on tosiaan sitä, että maksetaan heille lisää, johon konsteja on kosolti. Muuten kun kuulemma jättävät työpaikkansa ja pahimmassa tai parhaassa tapauksessa lähtevät ulkomaille vielä muhkeampien tienestien perään. Onneksi Suomesta pääsee vapaasti matkustamaan maailmalle.
Maan hallituksen tekemiin työllisyyspäätöksiin liittyen arvelen, etteivät hallituksen linjaukset olleet helppoja sille itselleenkään. Hallitukseen kohdistui sekä ulkoa että myös sisältä kovat paineet tehdä tämänoloisia päätöksiä.
Nyt kun Suomessa on aloitettu yli vaalikausien tehtävä suuri sosiaaliturvauudistus, on mielenkiintoista – ehkä pelottavaakin – nähdä, minkälaisia muutoksia massiiviseen järjestelmään on tulossa. Jos ja kun lisärahaa ei juurikaan ole käytettävissä, pikemminkin päinvastoin, lienee todennäköistä, että ”kannustamista” on taas tiedossa. Paljon on tietenkin kiinni myös siitä, minkälainen hallitus Suomea johtaa vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen.
Julkaistu ensimmäisen kerran Wanhojen tovereiden verkkokolumnina 20.2.2022.
