Jaan, saan, vaan…
Aikansa moniosaaja Tapio Rautavaara lauleskeli menestysvuosinaan, että ”voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla”. Rallatus tuli mieleeni, kun nykyään puhutaan paljon jakamistaloudesta. Toisten mielestä enemmän myönteinen, toisten mielestä enemmän kielteinen asia. Kuulun jälkimmäisiin.
Jakamistaloudella tarkoitetaan sitä, että yksityinen ihminen myy toiselle palvelua nettisovelluksen avulla. Esimerkkeinä voi mainita kuljetuspalveluja välittävän Uberin ja asumispalveluja välittävän Airbnb´n.
Mielestäni jakamistalouteen liittyy paljonkin ongelmia. Perustavaa laatua oleva kysymys on, tuoko se tullessaan uutta työtä. Vai jakaako se vain jo olemassa olevaa – vähän nimensäkin mukaisesti.
Etenkin nykyisen taloudellisen alakulon oloissa jakamistalous voi viedä työpaikkoja yrityksiltä ja työntekijöiltä, jotka toimivat vaikkapa juuri kuljetus- ja majoitusaloilla. Oikeita työpaikkoja ja investointeja, joita paljon puhutulla kilpailukykysopimuksellakin halutaan, ei jakamistaloudella välttämättä synny.
Digitalisaatiota – jakamistalous on osa sitä – vastaan ei juurikaan kannata taistella, mutta sitä hanakammin on toimittava sen puolesta, että myös jakamistaloudessa tehtävä työ saadaan lakien ja sopimusten piiriin.
Jotenkin jakamistalous tuo mieleeni alkuaikojen ihmisten harjoittaman keräilytalouden. Enää ei tarvitse keräillä luonnonantimia hengissä pysyäkseen. Mutta toimeentulonsa kerätäkseen ihminen voi laittaa asuntonsa, autonsa ja erilaisen osaamisensa netin kautta tarjolle.
Jolloin ajatukseni palaa taas työllisyyteen. Useasti moni talousviisaskin on julistanut, ettemme pärjää toistemme paitoja pesemällä. Onko tässä tapahtunut nyt joku muutos, kun sama kelpaakin jakamistalouden nimen alla.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Teija Sutinen kirjoitti viime vuoden kolumnissaan, että ”jakamistalous näyttää olevan vain söötti nimike perinteiselle työntekijän riistolle”. ”Millä tavoin pärjää, ei tiedetä lain”, rallatteli Rautavaarakin.
Harri Järvinen
Kirjoittaja on SAK:n yhteyspäällikkö
harri.jarvinen@sak.fi
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kouvolan Sanomissa 4. heinäkuuta 2016.
