Hyvään henkilökohtaiseen varautumiseen kuuluu ammattiliiton jäsenyys
Kriisiaikana puhutaan paljon varautumisesta. Valtion pitää olla varautunut, organisaatioiden pitää olla varautuneita ja samoin myös yksittäisten kansalaisten.
Jokaisella pitäisi olla kotonaan niin sanottu kotivara, jolla pärjää 72 tuntia – siis ruokaa ja juomaa varastossa. Vessapaperin hamstraaminen kertoi ehkä vähän muustakin kuin varautumisesta, mutta pohjimmiltaan kysymys oli samasta asiasta. Halusta laittaa asiat kuntoon niin hyvin kuin mahdollista, jotta kriisistä selviää mahdollisimman pienin vaurioin.
Kriisin aikana yhteisöllisyys ja kollektiivinen toiminta nousee arvoon arvaamattomaan. Nyt ei ole kysymys vain minusta vaan meistä. Jokainen meistä joutuu ja on pakotettukin tekemään muutoksia elämäänsä ja olemiseensa, jotta meillä kaikilla olisi turvallisempaa. Itsekkyys ei ole kriisin hallinta- tai ratkaisuväline. Mitä paremmin toimimme yhdessä, sen nopeammin ja pienemmällä kärsimyksellä kriisistä selvitään.
Taloudellinen varautuminen on myös osa kriisinkestävyyttä. Kulut juoksevat, vaikka työt loppuvat tai lomautus iskee. Vuokra on maksettava, lainat lyhennettävä ja ruokaa saatava pöytään joka päivä, joka viikko ja joka kuukausi. Suomessa sosiaaliturvajärjestelmä on kattava ja työttömyyspäivärahaa maksetaan niin lomautetuille kuin työttömäksi joutuneille. Se pehmentää taloudellista iskua, mutta ei poista sitä.
Ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa maksetaan työttömyyskassaan kuuluville, jotka täyttävät niin sanotun työssäoloehdon. Ammattiliitot ovat olleet vahvasti vaikuttamassa siihen, minkälaisin ehdoin ansiosidonnaista päivärahaa saa ja mikä on sen taso. Valtaosa työttömyyskassoihin kuuluvista palkansaajista kuuluu toimialansa omaan työttömyyskassaan ja ammattiyhdistysliikkeellä on suuri intressi pitää huolta myös työttömien toimeentulosta.
Kun maaliskuun puolivälissä työmarkkinat törmäsivät koronakriisiin, työmarkkinoiden keskusjärjestöt sopivat toimista, joilla helpotetaan yritysten mahdollisuuksia sopeutua kriisiin ja samalla parannettiin palkansaajien työttömyysturvaa. Reilua ja oikeudenmukaista. Firmat voivat nopeammin lomauttaa ja palkansaaja pääsee lyhyemmällä työhistorialla ansiosidonnaiselle päivärahalla ilman viiden päivän alkuomavastuuta. Ay-liike oli puolustamassa ja edistämässä palkansaajien toimeentuloa samoin kuin elinkeinoelämä oli edistämässä yritysten etuja. Näin molempien osapuolten huolet ja tarpeet tulevat paremmin huomioitua tehtävissä ratkaisuissa.
Kriisi on havahduttanut palkansaajat hakemaan turvaa ammattiliitoista. Ei vain Suomessa vaan Euroopassa laajemminkin, samoin kuin Yhdysvalloissa. Kriisi on nostanut ammattiyhdistysliikkeen ja ammattiliiton jäsenyyden merkityksen aivan uudelle tasolle. Kun paikka on tiukin, niin turvaa haetaan sieltä mistä sitä on aikaisemminkin löytynyt. Ja työelämässä sitä on löytynyt ja löytyy ammattiyhdistysliikkeestä.
Ammattiliittoihin vyöryy nyt jäsenhakemuksia. Olisi tietysti järkevää, että jäsenyys hoidetaan kuntoon heti kun työsuhde alkaa. Ei palovakuutustakaan saa siinä vaiheessa, kun torppa on jo tulessa. Kun kriisi on päällä, ollaan aavistuksen myöhässä liikkeellä vaikkapa ansiosidonnaisen päivärahan suhteen. Apua, neuvoja ja tukea työpaikan pulmatilanteisiin saa liitosta toki heti kun jäsenyys on kunnossa. Ja porukassa on turvallisempi olla esimerkiksi silloin kun vastassa on yt-neuvottelut.
Kriisi on osoittanut varautumisen merkityksen ja tarpeellisuuden meille jokaiselle. Hyvään henkilökohtaiseen varautumiseen kuuluu ammattiyhdistysliikkeen jäsenyys. Uutta pandemiaa ei toivottavasti lähiaikoina ole tulossa, mutta muutoksia ja haasteita tulee riittämään työelämässä ja työpaikoilla. Parhaiten niihin varautuu liittymällä liittoon samana päivänä, kun työsuhde alkaa.
