Hävittäjähankinta elvyttää koko Suomen ja alueiden taloutta
Valtioneuvosto tekee tänä vuonna päätöksen uusista hävittäjistä. Ilmavoimien hävittäjäkaluston uusiminen eli niin sanottu HX-hanke on historiamme suurin puolustushankinta. Toteutuessaan kauppa vie mennessään kymmenisen miljardia suomalaisten veronmaksajien rahaa. Summaa voi verrata, ja on verrattu, vaikka mihin. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä hävittäjäinvestointi tuo tullessaan.
Suomen hävittäjähankinnan voittaneen tarjoajan on tehtävä yhteistyötä suomalaisten yritysten, julkishallinnon, tutkimusyhteisöjen tai muiden toimijoiden kanssa summalla, joka vastaa 30 prosenttia hankintahinnasta. Pyöreästi arvioiden puhutaan kolmesta miljardista eurosta. Teollinen yhteistyö jakautuu suoraan eli hankinnan kohteeseen liittyvään ja epäsuoraan eli muuhun maanpuolustuksen kannalta kriittiseen teolliseen yhteistyöhön.
Edellytys teollisesta yhteistyöstä puolustushankintojen yhteydessä on johdonmukainen, sillä Suomella on oltava kyky tuottaa itsenäisesti turvallisuuteen ja maanpuolustukseen tarvitsemiansa tuotteita ja ratkaisuja kaikissa olosuhteissa.
Teollisten yhteistyösopimusten lisäksi tulee huomata niiden kerrannaisvaikutukset, jotka teollisissa investoinneissa yleensä arvioidaan laajoiksi. Teollisen yhteistyön myötä HX-hanke tuo maahamme korkean teknologian työpaikkoja, mutta myös moninkertaisen määrän palvelu-, alihankinta- ja kumppanuusverkostoja, joilla on laaja työllistämis- ja kasvupotentiaali. On selvää, että myös TKI-aktiivisuus nousee teollisen toiminnan ohella.
Itse HX-hanketta johtaa Puolustusvoimien logistiikkalaitos, ja viidestä hävittäjäehdokkaasta Suomen tarkoituksiin sopivin valitaan sotilaallisen suorituskyvyn perusteella. On aivan oikein, että ammattilaiset hoitavat maanpuolustukseen liittyvien järjestelmien valinnan eduskunnan ja valtioneuvoston määrittelemissä puitteissa.
Tarjouskilpailuun osallistuvat yhtiöt antavat lopulliset tarjouksensa 30. huhtikuuta mennessä. Olisi kiinnostavaa tietää enemmän siitä, kuinka laajoja, vaikuttavia ja työllistäviä teollisen yhteistyön hankkeita hävittäjäehdokkaiden tarjouksiin on kytketty.
Hävittäjävalinnan yhteydessä ratkaistaan myös, mihin suuntaan elinkeinoelämämme verkottuu. Eurooppalaiset vaihtoehdot osoittavat esimerkiksi Airbusin, Rolls Roycen ja Leonardon suuntaan, siinä missä amerikkalaisia lähellä ovat Sikorsky, Raytheon, Honeywell ja monet muut. Maailman mittakaavassa yhtiöiden keskinäiset hankintaverkostot limittyvät, mutta läheltä löytyvät kumppanit kannattaa joka tapauksessa panna merkille.
Teknologia- ja puolustusalan yritykset ovat arvatenkin huomioineet HX-hankkeen liiketoimintamahdollisuudet hyvissä ajoin ja rakentaneet yhteenliittymiä hävittäjäyritysten sekä Puolustusvoimien strategisten kumppanien kanssa. Toivottavasti alueelliset elinkeinopäättäjät ovat yhtä lailla hereillä asiassa. Peli Suomen hävittäjäratkaisusta on edelleen auki, mutta yksi asia on varma. Hävittäjäkaluston uusiminen siihen liittyvine hankkeineen on itsessään elvytyspaketti, joka jyräyttää monen paikkakunnan talouden ja työllisyyden kaivattuun nousuun.
Jos olisin kuntapäättäjä, tekisin tällä hetkellä hartiavoimin töitä, että HX-hankkeen voittaja yhteistyösopimuksineen perustaisi laitoksensa ja toisi laadukkaat työpaikkansa juuri omaan kuntaani. Puolustusvoimat toki päättää siitäkin, missä uusien koneiden strategiset toiminnot sijaitsevat. Käytännössä alueita lienee rajallinen määrä, mutta talousalueiden sisälläkin on väliä sillä, minkä kunnan alueelle yritykset ja työpaikat sijoittuvat. Ovatkohan hävittäjät jo elinkeinojohtajien tutkassa?
