Harmaata talouskuria − Näitä toimia SAK esittää harmaan talouden torjumiseksi
Talouskuri voi joskus olla hyvästä, nimittäin harmaan talouden kuri. Käsiä ei kannata nostaa pystyyn harmaan talouden edessä, sillä sen ehkäisemiseen on käytettävissä useita kansallisia ja kansainvälisiä keinoja. Ainakin pari asiaa löytyy helposti, joissa Suomi on jäljessä kansainvälisestä kehityksestä.
Veronumeron käyttöä on laajennettava. Veronumero on yksilöllinen tunnus, jonka tarkoituksena on varmistaa, että työntekijä on verottajan rekisterissä ennen työnteon alkua. Tämä on perusedellytys verovalvonnan toteuttamiseksi. Rakennusalalla veronumero otettiin käyttöön vuonna 2012, ja se on osoittautunut tehokkaaksi ratkaisuksi harmaan talouden torjunnassa. Nyt olisi sopiva aika laajentaa veronumeron käyttöä esimerkiksi telakoille, ravintola- ja majoitusalalle sekä siivousalalle.
Fiskaalinen kassajärjestelmä eli tyyppihyväksytyt kassakoneet on otettava käyttöön. Online-kassajärjestelmässä kassoihin lyöty myynti menee suoraan verottajalle, mikä olennaisesti helpottaisi verovalvontaa ja harmaan talouden torjuntaa. Suomi on jäljessä kansainvälisestä kehityksestä, sillä fiskaalinen kassajärjestelmä on jo käytössä 15 EU-maassa. Harmaan talouden selvitysyksikkö on arvioinut, että vuosittaiset verotulot kasvaisivat Suomessa kassajärjestelmän mytä noin 120−140 miljoonaa euroa. Suomella ei ole varaa näin suuren verovajeen ylläpitämiseen ja epärehellisten yritysten palkitsemiseen. Fiskaalinen kassajärjestelmä voisi myös vastata verkkokaupan ja alustatalouden verotuksellisiin haasteisiin.
Taloudellisen työnantajan käsite tulee ottaa käyttöön Suomessa. Veroasiantuntijoiden mukaan se voisi johtaa merkittävään verotulojen kasvuun, kun aikaisemmin Suomessa verottamatta jääneet lyhyet työskentelyjaksot saataisiin Suomen verotuksen piiriin. Taloudellisen työnantajan käsite tarkoittaa, että käytännössä työntekijän työnantajan katsotaan olevan työskentelyvaltiosta, jolloin ulkomaalaista työntekijää on mahdollista verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työskentelyvaltiossa. Verottaminen on mahdollista, vaikka henkilö ei olisi kyseisessä maassa yleisesti verovelvollinen, palkan maksaisi hänen asuinvaltiossaan oleva työnantaja ja vaikka henkilön oleskelu kyseisessä maassa jäisi alle verosopimuksessa määritellyn 183 päivän rajan. Kahdenkertainen verotus tulee kuitenkin välttää. Taloudellisen työnantajan käsitettä sovelletaan jo esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Hollannissa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Työehtosopimusten alittavan alipalkkauksen kriminalisointi osaltaan torjuisi harmaata taloutta. Yksittäisellä työntekijällä ei aina ole erinäisistä syistä johtuen mahdollisuutta puuttua työehtojensa epäkohtiin. Tämän vuoksi ammattiliittojen kanneoikeus on myös saatava lakiin.
Tilaajavastuuta olisi uudistettava ketjuvastuumallin mukaiseksi. Useissa Euroopan maissa kuten Hollannissa, Saksassa ja Britanniassa on erilaisia malleja, joissa tilaaja vastaa alihankkijoidensa veroista ja veroluonteisista maksuista. Norjassa tilaajalla on yhteisvastuu alihankkijansa työntekijöiden palkkasaatavista toimialoilla, joilla on voimassa yleissitova työehtosopimus. Suomen on otettava esimerkkiä näistä maista ja säädettävä, että tilaaja vastaa veroista, sosiaali- ja työeläkemaksuista sekä työntekijöiden palkoista myös alihankkijoiden osalta.
Vahvan julkisen talouden ja oikeudenmukaisen verotuksen turvaamiseksi EU:ssa on jatkettava työtä veronkierron ehkäisemiseksi ja verokilpailun rajoittamiseksi. Komission esittämä yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on viimeisteltävä tavalla, joka mahdollistaa veropohjan aukkojen paikkaamisen ja ylikansallisen liiketoiminnan verotulojen oikeudenmukaisen jakamisen. Yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on tehokas keino ehkäistä verosuunnittelua, jossa voittoja siirretään keinotekoisesti matalamman verotuksen maihin verotettavaksi. Verotuottoja alentavan verosuunnittelun ohella reformi vähentäisi myös poliittista houkutusta verokilpailuun. Lisäksi verokilpailun rajoittamiseksi on säädettävä yhteisöverojen eurooppalainen vähimmäistaso.
Monikansallisten yritysten verovastuullisuudesta on tällä hetkellä mahdotonta saada kokonaiskuvaa. Suomen tulee edistää EU:ssa julkista maakohtaista raportointia, joka tehostaisi tiedonsaantia esimerkiksi työntekijöiden määrästä, voitosta, liikevaihdosta ja maksetuista tuloveroista. Tämä helpottaa viranomaisten valvontaa ja antaa tutkijoille, kansalaisille, poliitikoille ja medialle mahdollisuuden arvioida monikansallisten yritysten verotuksen oikeudenmukaisuutta.
Harmaan talouden kitkeminen on yksi SAK:n eduskuntavaalitavoitteista.
