Harmaa talous liikennekaaren musta aukko
Digitalisaatio muuttaa arjen rutiineista eniten ihmisten liikkumista. Tulevaisuudessa älypuhelimella voi tilata matkan Hervannasta Alppilaan ilman, että tarvitsee miettiä, millä kulkuvälineellä pääsee perille. Liikkumisoperaattori reitittää matkan liikkujan puolesta, yhdistää eri kulkumuotoja ja reittejä kokonaisiksi matkoiksi ja hälyttää, kun on aika astua kotiovesta ensimmäiseen kulkuneuvoon.
Älypuhelinmaailmassa tämä on jo arkipäivää. Liikkuminenkin hinnoitellaan jatkossa kuukausipaketteina, yksittäismatkoina, päivälippuina tai kilometripohjaisena hinnoitteluna. Ihmisten tarpeet luovat useita hinnoittelu- ja palveluvariaatioita.
Liikkumisoperaattori kykenee hankkimaan matkoja kuluttajaa edullisemmin, kun se ostaa niitä tukkuna rautatieyhtiöltä, sopii paljousalennuksista linja-autoyhtiön kanssa ja luo yhteistyösopimuksen Helsingin kaupungin yhteiskäyttöpyörien käytöstä. Näin liikkumisoperaattori kykenee tarjoamaan kokonaisvaltaisempaa palvelua toisin kuin nykymuotoiset liikenneyritykset yksinään.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin esitys liikennekaaresta pyrkii mahdollistamaan kyseisen digitaalisen kehityksen liikennealalla. Nykyiset matkakortit ja suljetut lippujärjestelmät sisältävät teknisen esteen liikenteen uusien käyttäjäystävällisten palveluiden muodostamiselle.
Liikennekaariesityksen keskeisin idea on, että liikennepalveluita tuottavat pakotetaan avaamaan pysäkki-, reitti- ja hintatiedot, maksujärjestelmät sekä sallimaan niiden vapaan hyödyntämisen. Avoimilla rajapinnoilla ehkäistään se, etteivät yksittäiset yritykset kykene saavuttamaan liikkumisoperaattorina monopoliasemaa sen vuoksi, että sen suljetusta järjestelmästä tulee ”ainoa” vaihtoehto.
Esityksen myötä nykyiset liiketoimintamallit muuttuisivat merkittävästi ja säätely toimisi vahvasti kuluttajan hyväksi. Jatkossa liikennemarkkinoilla kilpailtaisiin mobiilisovelluksen käytettävyydellä ja kokonaismatkan edullisuudella.
Hyvistä puolista huolimatta liikennekaaressa on harmaan talouden mentävä musta aukko. Ei-ammattimaisessa toiminnassa (rajattu alle 10 000 euroa/vuosi), voidaan kuljetustoimintaa harjoittaa ilman lupaa tai minkäänlaista ilmoitusta. Toiminta perustuisi vain luottamukseen, että kuljettaja ilmoittaa tulonsa verottajalle.
Pienimuotoinen toiminta yhdessä jakamistalouden kanssa johtaa siihen, että työtä tehdään matalalla palkalla ja ansioita kertyy useista lyhytkestoisista työsuoritteista, mikä lisää merkittävästi harmaata taloutta. Myös liikkumispalveluita tarjoavien yritysten määrä tulee lisääntymään sääntelyn ja lupakäytäntöjen liberalisoinnin myötä. Samalla se merkitsee yritysten elinkaaren lyhenemistä.
Ilman korvaavia toimia verovalvonnan puolella nämä muutokset lisäävät harmaata taloutta ja kerryttävät yritysten verovelkaa.
Liikennekaariesityksen mukaan jatkossa riittäisi pelkkä ilmoitus toiminnan aloittamisesta, jolloin esimerkiksi ketjukonkurssia suunnittelevat, veronmaksua välttelevät tai alipalkkausta harjoittavat yritykset pääsevät toimimaan pelkällä ilmoituksella.
Liikennekaareen sisältyviä esityksiä on arvioitava tätä taustaa vasten. Liikennesektorille tulee säätää alakohtaisia välineitä harmaan talouden torjuntaan. Yksi tehokkaimmista keinoista on online-pohjainen kuljetus- ja liikennetietopalvelu, jollainen on käytössä esimerkiksi Unkarissa. Digitaalisessa maailmassa eri operaatioista jää aina jälki, joka on aukottomasti todennettavissa.
Unkarissa arvonlisäverokertymä lisääntyi merkittävästi, kun maassa otettiin käyttöön satelliittipaikannukseen perustuvat tienkäyttömaksut raskaalle liikenteelle. Unkarissa on myös kaikkia aloja koskeva lakisääteinen velvoite ylläpitää online-tietoa myynnistä ja samalla laissa on säädetty viranomaisille täydellinen tiedonsaantioikeus kerättyihin tietoihin. Verottaja kykenee suorittamaan etänä verotarkastuksia ilman yrityksille syntyvää taakkaa.
Kyytien välittäjille tulee säätää lakisääteinen velvoite ilmoittaa, mitä kyytejä on välitetty ja milloin sekä yhdistää näihin työntekijäkohtaiset tiedot ja ylläpitää online-rekisteriä mainituista tiedoista. Järjestelmään on kytkettävissä myös muiden työnantajavelvoitteiden tietojen keräämisvelvoite.
Liikennekaari edellyttää myös täsmennyksiä työsopimuslakiin. Liikennekaari perustuu alusta- ja jakamistalouteen sekä muihin uusiin työn tekemisen muotoihin, joissa yrittäjän riski on tosiasiassa yksittäisellä työntekijällä eikä työtä tarjoavalla yrityksellä. Näennäisyrittäjyyden kitkemiseksi tarvitaan työsopimuslain täsmentämistä.
Liikennekaaressa digitalisaatiota hyödynnetään yksipuolisesti vain uusien markkinoiden synnyttämisessä alusta- ja jakamistalouden keinoin. Sen sijaan digitalisaation rajattomia mahdollisuuksia terveen kilpailun edistämiseksi ja harmaan talouden torjumiseksi ei ole mietitty. Harmi, sillä liikennekaari itsessään on kannatettava. Liikennelainsäädännön liberalisointi on ilman valvontakeinoja kuin renki ilman isäntää.
Sauli Hievanen on SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija, jonka vastuualueena on liikennepolitiikka.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Kansan Uutisissa 2.7.2016
