Hallitusohjelman talouspolitiikka soveltuu parhaiten poikkeusoloihin – ongelmia tulee vain talouden kasvaessa normaalisti
Jotkut ovat kritisoineet hallitusohjelman talouspolitiikalta putoavan pohja pois, jos Suomi ajautuu taantumaan ja jää sen vuoksi hallituksen työllisyystavoitteesta. Olen asiasta päinvastaista mieltä.
Hallitusohjelma varautuu poikkeuksellisen hyvin ennakoitua heikompaan suhdannekehitykseen. Ohjelman ongelma on pikemminkin se, että kirjaukset soveltuvat huonosti normaalin talouskasvun oloihin.
Hallitusohjelma ei pakota taantumaa syventäviin leikkauksiin
Hallitusohjelma on varautunut ennakoitua heikompaan suhdannetilanteeseen useilla vastasyklisen finanssipolitiikan mahdollistavilla kirjauksilla.
Esimerkiksi suhdanteita tasaavien automaattisten vakauttajien toiminnan kannalta on tärkeää, että hallitusohjelman tavoite julkisen talouden tasapainosta vuodelle 2023 on ehdollistettu normaalille suhdannekehitykselle. Jos kansainvälisen taantuman takia julkinen talous heikkenee, hallitusohjelma ei siis pakota tekemään taantumaa syventäviä leikkauksia, jotta tuohon tavoitteeseen päästäisiin alkuperäisessä aikataulussa.
Se on erinomainen asia. Julkisen talouden vahvistaminen on tärkeää, mutta taantumana aikana sitä ei kannata tehdä.
Hallitusohjelmassa on myös sovittu, että tarvittaessa kotimaista kysyntää tuetaan päätösperäisin toimin. Tällaisia suhdannetasausvälineitä ovat esimerkiksi erilaiset verotoimet, talousarvion ulkopuoliset rahastot, finanssisijoitukset ja infrahankkeiden jaksotus.
Lisäksi julkisen talouden kehyssääntöön otetaan uusi poikkeusolojen mekanismi, joka mahdollistaa yhteensä miljardin euron menoelvytyksen heikossa suhdannetilanteessa. Sen mittaluokkaa voi perustellusti kritisoida turhan pieneksi, mutta kokoluokka ei ole täysin merkityksetön ja poliittisena avauksena se on erinomainen.
Hyvään talouskehitykseen hallitusohjelma soveltuu huonommin
Hallitus on siis erinomaisesti varautunut taantumaan, mutta hyvään taloussuhdanteeseen hallitusohjelma soveltuu huonommin. Vaikka hallitusohjelma perustellusti korostaa kestävyysvajearvioiden epävarmuutta, on mielestäni selvää, että ikääntyminen tulee vaikeuttamaan hyvinvointivaltion rahoitusta. Sen takia julkista taloutta tulee vahvistaa joskus.
Valtiovarainministeriön laskelmien perusteella vaikuttaa selvältä, että pelkän työllisyyden paranemisen varaan ei voi laskea, joten jossain vaiheessa tarvitaan myös veronkorotuksia tai menoleikkauksia. Tällainen julkisen talouden vahvistaminen kannattaisi ajoittaa korkeasuhdanteeseen talouden pyöriessä täysillä, koska heikossa suhdannetilanteessa sopeutus syventää taantumaa tai hidastaa elpymistä.
Kokonaisuutena hallitusohjelman meno- ja veropäätökset hiukan heikentävät julkista taloutta. Hallitusohjelman pysyvät menolisäykset (1 230 miljoonaa euroa) rahoitetaan vain osin menovähennyksillä (200 miljoonaa euroa) ja veronkorotuksilla (730 miljoonaa euroa). Lisäksi omaisuuden myynnillä rahoitettavat kertaluonteiset menot heikentävät julkista taloutta, koska myydyn omaisuuden osinkotulot jäävät saamatta.
Taantumassa elvytettävä kaikin hallitusohjelman mahdollistavin tavoin
Tuore valtiovarainministeriön budjettiesitys toteuttaa hallitusohjelman elvyttävää linjaa. Budjettiesityksessä lisätään menoja nettomääräisesti noin miljardilla eurolla, eikä näitä kompensoida vastaavilla veronkorotuksilla.
Kritisoin hallitusohjelmaa tuoreeltaan elvytyksestä korkeasuhdanteessa. En ole vielä ainakaan kokonaan muuttanut mieltäni, vaikka kesällä tulleet signaalit heikkenevästä kansainvälisestä suhdannekehityksestä ovatkin vahvistaneet argumentteja elvytyksen puolesta. Taantuman riski on kasvanut, mutta useimpien talousennusteiden perusura lienee edelleen hidastuvan kasvun jatkuminen.
Jos taantuma kuitenkin tulee, lopetan heti kritiikkini elvyttävästä linjasta, heitän vaatimukset julkisen talouden vahvistamisesta romukoppaan ja vaadin, että hallitusohjelman elvytyksen mahdollistavat kirjaukset otetaan täysimääräisesti käyttöön.
Taantumassa hallitusohjelmalta ei siis suinkaan putoa pohja pois, vaan juuri sellaisessa tilanteessa hallitusohjelman elvyttävä perusvire ja vastasyklisen finanssipolitiikan mahdollistavat kirjaukset ovat tarpeen.
Ilkka Kaukoranta
pääekonomisti
