Hallitus johtaa pelolla?
Kyläkoulun lakkautuspäätös kerää satoja allekirjoituksia adressiin. Pitäjän suurimman tehtaan sulkeminen aiheuttaa ulosmarssin. Pakkolaki-paketiksi ristitty kokonaisuus herättää rajua vastustusta ja saa lähes koko kansan takajaloilleen. Tilanteet purkautuvat someprotesteiksi, mielenosoituksiksi ja poliittisiksi työtaisteluiksi.
Ihminen reagoi epäoikeudenmukaisuuteen niillä keinoilla, mitä hänellä on käytössä. Länsimaisessa demokratiassa ihmisille on taattu laajat oikeudet tehdä mielipiteensä näkyväksi. Se pakottaa päättäjät perustelemaan ja punnitsemaan päätöksiään. Sillä voidaan tuoda myös näkyväksi ongelmia ja päätösten inhimillisiä seurauksia jollekin ryhmälle.
Mahdollisuus osoittaa mieltä on meille niin itsestään selvää, että sitä tulee harvemmin edes pohdittua. Kaikkialla näin ei ole tänäkään päivänä: tilanne on hyvin toisenlainen esimerkiksi varsin lähellä, itänaapurissamme. Siellä kriittiset äänet ja valtaapitäviä arvostelevat vaiennetaan tavalla tai toisella. Soraääniä ei sallita. Suomessa emme ole hallintoalamaisia, vaan kansalaisia oikeuksineen. Ainakin toistaiseksi.
Kun hallitusneuvottelut lopulta saatiin maaliin, lopputulos oli monesta syystä karua luettavaa. Vahva ja välittävä Suomi -niminen hallitusohjelma kääntyi kansan suussa muotoon ”vahvoista välittävä Suomi”. Järkyttävää oli huomata, että Orpo hallituksineen aikoo monien työtekijän asemaa heikentävien leikkausten lisäksi puuttua ihmisten mielipiteenvapauteen ja sen ilmaisuun. Ja tämä aiotaan viedä läpi ensimmäisten joukossa, sillä keskellä kesäkautta käynnistetään valmistelutyö lakko-oikeuden rajoittamiseksi ja henkilökohtaisen sanktion määräämiseksi.
On vaikea sanoa, mikä Orpon ajatus on ollut. En voi olla ajattelematta, että hallituksen taktiikkana on säätää ensin laki, jolla pyritään vaientamaan tulevaisuudessa tehtävien leikkausten soraäänet. Protesteja ja poliittisia lakkoja kun on varmasti luvassa, kun pöytään tuodaan kymmenet lakiesitykset, jotka leikkaavat sosiaaliturvaa, heikentävät ihmisten turvaa työelämässä ja ajavat tavallisen duunarin entistä ahtaammalle.
Kun hallituksen päätökset alkavat näkyä ihmisten arjessa ja kukkarossa, väki suuttuu – ja aivan aiheesta. Ihmisten tunnereaktioita ei voida rajoittaa. Jos organisoidut mielenilmaukset eivät ole mahdollisia, tyytymättömyys tulee esille muilla keinoin. Orpo saattaa huomata, että mielipiteenvapauden rajoitukset aiheuttavatkin sekasortoa ja kaaosta. Kaikkien etu olisi, että tämä päätös lakko-oikeuden rajoittamisesta jätetään kokonaan tekemättä. Näin Suomi voi jatkaa edelleen demokraattisena ja ihmisoikeuksia kunnioittavana yhteiskuntana.
