Hallitus esittää irtisanomisperusteeksi jälleen pärstäkerrointa
Orpon-Purran hallitus haluaa purkaa työllistämisen esteitä ja vahvistaa pk-yritysten toimintaedellytyksiä heikentämällä työntekijöiden irtisanomissuojaa. Hallitusohjelman tavoite työsuhdeturvan murentamiseksi ei kuitenkaan ole uusi innovaatio, vaan edellisen kerran irtisanomissuojan heikentäminen oli asialistalla Sipilän hallituksen (2015–2019) aikana. Tavoitteena oli tuolloinkin pienten työnantajien työllistämiskynnyksen madaltaminen työntekijöiden työsuhdeturvan kustannuksella.
Sipilän hallitus halusi vuonna 2018 muun muassa laajentaa sitä irtisanomisperusteeksi kelpaavaa epäasiallisen käyttäytymisen määritelmää, joka horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta tai vaikeuttaa työnantajan tai työyhteisön toimintaa. Esimerkkinä epäasiallisesta käyttäytymisestä mainittiin muun ohella ”työyhteisön työilmapiirin myrkyttyminen”.
Pienten yritysten irtisanomisvaikeuksia koskeviin murheisiin pyrittiin vastaamaan heinäkuussa 2019 voimaan tulleella työsopimuslain muutoksella. Lakiin lisättiin kokonaisarviointia koskeva säännös, jonka mukaan syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
Irtisanomisperusteelta edellytettiin edelleen asiallista ja painavaa syytä, jota täydennettiin pieniä yrityksiä koskevalla kokonaisarvioinnilla. Irtisanomissuojan heikennyksen vaikutuksista työllisyyteen ei kuitenkaan ole mainittavia tutkimustuloksia esitelty. Kysymyksessä ei ole pieni joukko työvoimaa, sillä 98 prosenttia kaikista työnantajayrityksistä on alle 20 työntekijää työllistäviä. Tällaisten yritysten palveluksessa oli vuonna 2021 yhteensä 440 568 työntekijää, mikä on 31 prosenttia eli lähes kolmannes yrityskentän työntekijöistä.
Vuoden 2019 irtisanomissuojan heikennys ei kuitenkaan näytä riittäneen työnantajille, vaan nyt hallitusohjelmassa kaavaillaan, että irtisanomissuojan perusteeksi riittäisi tulevaisuudessa pelkästään asiallinen syy. Painava sen syyn ei enää tarvitsisi olla, ja heikennys koskisi kaikkia työntekijöitä työnantajan koosta riippumatta.
Tällä hallitusohjelman kirjauksella Orpon-Purran hallitus asettaa palvelussuhteen päättämisen edellytykset kaltevalle pinnalle. Ottaen huomioon, että irtisanomissuojan heikentämisen perusteeksi on jo aikaisemminkin esitetty ”työyhteisön työilmapiirin myrkyttämistä” ja jatkossa perusteeksi riittäisi epämääräinen ja tulkinnanvarainen asiallinen syy, ollaan vähintäänkin lähellä sitä kuuluisaa pärstäkerroinperustetta.
Kun näyttö irtisanomissuojan heikentämisen työllisyysvaikutuksista puuttuu, hallituksen keinot näyttävät täysin väärältä lääkkeeltä ongelmiin, joihin se sitä tarjoaa. Työllisyyttä edistävien vaikutusten sijaan irtisanomissuojan heikentäminen on omiaan lisäämään työn psykososiaalista kuormitusta ja siten heikentämään tuottavuutta. Kuormitustekijöiden työhyvinvointivaikutusten ja tuottavuuden keskinäinen suhde on kiistaton.
Esimerkiksi eurooppalaisessa tutkimuksessa 65 prosenttia työntekijöistä on nimennyt työsuhteen epävarmuuden työperäisen stressin yleisimmäksi syyksi. Pelko työpaikan menettämisestä ja sen mahdollisista seurauksista on merkittävällä tavalla yhteydessä heikentyneeseen hyvinvointiin. Myös SAK:n vuoden 2022 työolobarometriin perustuvien tulosten mukaan huoli työn menettämisestä lisäsi tilastollisesti merkitsevällä tasolla työn henkistä kuormittavuutta.
Irtisanomissuojan heikennysten vaikutukset eivät kohdistu pelkästään työntekijöiden työhyvinvointiin ja tuottavuuteen, vaan ne heikentävät myös irtisanottavien työntekijöiden toimeentuloturvaa. Henkilöön perustuvalla syyllä irtisanotun työntekijän katsotaan itse aiheuttaneen työsuhteen päättymisen, minkä seurauksena hänelle asetetaan karenssi, jonka ajalta hän ei saa työttömyysturvaa. Ottaen huomioon, että hallitusohjelma sisältää huomattavat työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaukset, irtisanomissuojan heikentämisen vaikutukset ovat ihmisten kannalta entistä vakavammat.
SAK vaatii hallitusta luopumaan mittavista työelämän heikennyksistä. Sen sijaan hallituksen tulisi kohdentaa toimenpiteitä työhyvinvoinnin ja tuottavuuden edistämiseen sekä työurien pidentämiseen. Näillä toimilla voitaisiin tasapainottaa valtion taloutta ja turvata hyvinvointivaltion rahoituksen riittävyyttä. Hallitusohjelman kirjauksia irtisanomissuojan heikentämiseksi tai muitakaan työelämän heikennyksiä ei pidä toteuttaa.
